33. Jäätä ja mutaa

Jep, niitä täältä löytyy. Pitkästä aikaa uskaltauduin pellolle kokeilemaan, että joko siellä voi ratsastaa. Ei voine sanoa että hyvin, mutta pystyi kuitenkin. Paikoitellen maa oli pehmeää mutaa ja metrin päästä taas ihan jäinen. Uskaltauduttiin Kaapon kanssa silti pari laukkapätkää ottamaan, ja voin sanoa että Kaapo oli hiukan innoissaan kun näin pitkästä aikaa pääsee ilman kärryjä singahtamaan täyteen vauhtiin! Lyhyitä olivat laukkapätkät, mutta ihanaa oli.

Hohtoa päädyin pellolle juoksuttamaan (ei alunperin ollut tarkoitus, mutta kun huomasin että nyt on virtaa niin ei alkuperäisen suunnitelman mukainen nyplääminen olisi sopinut kuvioon) ja siinä sitä virtaa sitten purettiin niin että ei ollut montaa kertaa kun kaikki neljä jalkaa olivat samaa aikaa maassa.

Siitä kiva tuo Hohto on, että vaikka innostuu niin ne purkaukset tulevat parin sekunnin jaksoissa ja aina siinä välissä kun sanoo seis niin silloin Hohto on tosiaan seis kaikki jalat maassa ja kaipaa rapsuttelua. Eli hyvin toimiva on-off hevonen :D

Eipä muuta tänään, tänään otettu kuva vielä seuraksi. Kyllä se poitsu siitä kasvaa :) Joku säkämitta pitäisi kyllä keksiä, sillä kiinnostaa niin kovin että jäädäänkö ponikokoon vai yllettäisiinko ihan hevoseksi asti.

32. Hyvää joulua!

Ihanaa joulua kaikille lukijoille!

"Joululahjaksi" murut saavat kuivattua joululimppua! Ja Hohto lisäksi saa perinteisesti pikkuveljen tavoin lahjakseen Kaapon vanhan loimen ;) Kokeilin tätä siis Hohdolle jottai saisin tiedon minkä kokoisia loimia Hohdolle tulisi ostaa, ja onnekseni sain huomata että saman koon loimet menevät ainakin toistaiseksi. Hyvä juttu siinäkin mielessä, että vaikka Hohto voi niistä vielä kasvaa yli niin Kaapo ei, eli tulevat jollekin kuitenkin käyttään. Kaapon loimet kun aika reikäiset ja kulahtaneet jo ovat.




Vien huomenna joululimput hepoille, kun ovat toistaiseksi vielä pehmeitä. :)

31. Apua, joulukuu! Iik, lunta!

Mihin tuo marraskuu nyt oikein katosi, kun en kerran tänne muistanut kertaakaan kirjoitella?

Paljoa ei ole kyllä tallillakaan tapahtunut, Kaapon kanssa on lenkkeilty ja Hohdon kanssa myös pidetty rauhallisempi jakso siinä mielessä että tehty paljon vanhoja helppoja, tuttuja juttuja. Siinä mielessä siis alles gut, mitään kummallista ei ole tapahtunut.

Pikapäivitys kuitenkin, missä mennään: eli Hohdolla on ollut jo useamman kerran kärryt perässä! Liikkuu tosi rennosti niiden kanssa, eikä kolahdukset ja narinat juuri kiinnosta. On myös ohjasajettu takaa, tässä ollaan nyt siinä pisteessä että pitäisi saada taluttaja häivytettyä edestä, koska ohjasavut periaatteessa ovat hanskassa. Ongelmana tällä hetkellä se, että kun taluttaja lähtee niin Hohto hätääntyy ja yhtäkkiä pidätteet ja komennot ovatkin tosi kamalia. Seuraavaksi kokeilemme siis ohjasajoa hevoskaverin, Kaapon perässä. Josko saisi ensin korvattua ihmisen Kaapolla, niin voisi olla helpompi lopulta häivyttää Kaapokin..

Marraskuussa tuli otettua kyllä kuukauden kasvukuva Hohdosta, se liitettäköön tähän



Odotan niin innolla sitä kun tuo Hohdon hoikkeliskoikkelis etupää kirii vähän tuota takapäätä, ja siitä kasvaa komea nuori mies <3

Lumesta piti vielä sanoa jotain, kun sen otsikkoonkin tunkasin.. Lumi siis käväisi meillä. 10.12 satoi hulluna koko päivän lunta ja sitä jäi maahan ehkä ainakin 10cm? Yllättävän paljon kuitenkin! Edelleenkin on siellä täällä isohkoja aurattuja kasoja ja nurmikkoaukeat ovat valkoiset, mutta kävely- sekä autotiet ovat nyt vedessä uitettuja luistinratoja, eli ääääärettömän liukkauta! Märkyys vienyt taas pohjan pelloilta ja kun tietkin ovat tuossa kunnossa niin saavat ponskit vielä hetken lihoa rauhassa ennen kuin alkaa tulevan talven hankitreenit!

30. Tallille on tullut jo syys...

... mikä on jo jonkin aikaa merkinnyt uskomatonta määrää mutaa. Tallipökien peseminen joka kerran jälkeen tuntuu täysin turhalta, kun taas seuraavan heppastelureissun jälkeen mutaa on housuissa vähintään puoleen reiteen asti. Pari kuukautta sitten toivottiin vielä syvästi, että josko se talvi ei tulisi tänä vuonna ollenkaan vaan kesä (tai oikeastaan se lämmin syksy) jatkuisi ikuisesti, niin nyt alkaa jo toivoa että tulisi se pehmeä hanki ja menisi nämä kurakelit, joiden aikaan pelätään aina myöskin riviä, ohitse.

Tänään on kuitenkin kauniin aurinkoinen syyspäivä, joten yritetään olla välittämättä mudasta.

Palataan oleellisiin asioihin:
Edellisestä viestistä suitset ovat myyty, riimu ei! Riimuu jääköön odottamaan, jos kukaan ei välttämättä tahdo niin vaikkapa ensi kevääseen kun tallilla pitäisi olla odotettavissa perheenlisäystä pikku varsan merkeissä. Toivottavasti varsa tänä vuonna pysyy mammansa matkassa loppuun asti ja saa syntymäpäivälahjaksi meiltä punaisen pienen riimun.

Hohto on edennyt taas isoin harppauksin. Eikä pelkästään osaamisessaan vaan myös fyysisessä kehityksessään (henkisessäkin ehkä, mutta sitä ei niin huomaa kun poitsu on tuntunut alusta asti niin paljon ikäistään aikuisemmalta!). Viimeisen kahden kuukauden aikana Hohto on kasvanut valtavasti pyöreyttä, eikä pelkästään mahan muodossa vaan myös lihakset ovat kehittyneet valtavasti. Selkälihakset ovat selvästi vielä olemattomat, verrattuna etu- ja takapään muskeleihin, mutta uusi harjoittelumuoto varmasti muuttaa sitäkin asiaa.

Hohto vetää siis kärryjä! Iso poika vetää isoja kärryjä. Voin nimittäin kertoa, että meidän kärryjä ei ole suunniteltu kevyiksi ja yksinkertaisiksi, vaan enemmän mukavuutta ajatellen mikä tekee niistä todella painavat. Näitä kärryjä vetämällä on siis ihme, jossei lihakset joudu kehittymään. Pihasta löytyy sekä pientä ylä- että alamäkeä mitkä ovat oikein loistavaa pientä selkätreeniä pelkän kärrynvetämisen ohessa.


Kärryt ovat olleet Hohdon perässä nyt kokonaista kolme kertaa. Ei ikinä olisi uskonut edes tästä varsasta ensimmäisellä kerralla, että se oli tosiaan nuoren hevosen elämän ihka ensimmäinen kerta kun painavat kärryt kiinnitettiin sen selkään. Aina vaan uudestaan saa kiitellä Hohdon loistavaa asennetta kaikkea uutta kohtaan, sekä sen pohjatonta luottamusta ihmisiin.
Vielä vaan pitäisi treenata lisää ohjasajoa Hohdon kanssa, että saataisiin kääntävät avut toimimaan paremmin. Pysähtyminen ja liikkeelle lähtö toimivat jo lähestulkoon moitteetta. Hohdon tukeutuminen ihmiseen vain ehkä jopa hankaloittaa taluttajan poistamista pääpuolesta, kun Hohto niin vankasti seuraa (omia?) ihmisiään ja on ehkä jopa hieman hukassa kun turvallinen ihminen lähtee pois viereltä. Luulisin, että se taluttajan häivyttäminen Hohdon kohdalla olisi helpompaa kärryt perässä, kun lapsi ei pääse niin ärhäkästi kääntymään sen taka-alalle jäävän taluttajan perään. Todistetusti kun Hohto ei kuitenkaan ole saanut minkäänlaista paniikkia aisoista jotka hieman rajoittavat sen kääntymistä ja muuta liikehdintää.

Tästä pitää keskustella vielä apukouluttajan Marian kanssa, että miten jatketaan.

Kaapo on tallin ensimmäinen kavioeläin joka on saanut jo takin päällensä. Herkkäsieluinen ja -ihoinen Kaapeli paleli jo melkein kuukausi sitten laitumella, kun oli märkää ja tuulista. On ollut nyt paljon iloisempi kun saanut pitää takkia päällä :) On myös pitkästä aikaa iloinnut kärryttelylenkeistä, vaikka intoa ei varmaan kauaa kestä sillä sitä pitää jatkaa vielä toistaiseksi, sillä näin märällä ei paljoa ratsastella.. Kaapon vähän omapäisen luonteen vuoksi kun en kovin mielelläni sillä autotielle lähde pitkäksi pätkää ratsastamaan.


Ps. Hohdosta on eilen täytetty paperit :) Seuraavaksi niiden toimitus Hippokselle, jonka jälkeen pian on lapsi minun nimilläni. Jipii!

Ei meille muuta! =)

29. Talli-inventaario, MYYDÄÄN!

Marian kanssa tehdyn pienen inventaarion seurauksena lensi paljon kamaa roskiin.

Nämä täysin käyttämättömät, uutuudenkarheat joutanevat kuitenkin myyntiin:

Myydään täysin käyttämättöminä! Olivat meille liian pieniä.

PONY-koon mustat suitset kimaltelevalla otsapannalla. On avaamattomassa paketissa! Sisältää kangasohjat.
Hinta: 20e + postarit
Kuvat:



PUNAINEN pony-kokoinen riimu kestävillä kullanvärisillä soljilla. Täysin käyttämätön!
Hinta: 7e + postarit
Kuva:

Tosiostajia varten käyn varmistamassa tarkat postituskulut ennen kauppojen tekoa.

Saa tulla myös noutamaan Hyvinkäältä.

--

PERJANTAINA Maria ratsasti Kaapolla. Kaapolla oli vissiin taas "se" aika kuukaudesta, ja yritti testata Mariaa mutta onneksemme epäonnistuessaan luovutti aika pian.


Hohtoa pitkästä aikaa ohjasajettiin. Pysähtyminen pidätteestä ja äänestä sujuu jo tosi hyvin, kääntyminen on vielä vähän jännää mutta kyllä se siitä. Kärryt olivat myös ensimmäistä kertaa selässä aisalenkeissä roikkumassa. Heiluteltiin kärryjä ja pidettiin mekkalaa, mutta Hohtoa se ei haitannut alkuunkaan. Hyvä homma:) Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ehditään talven aikana oppia kärryilyn säännöt ja keväällä voidaan aloittaa varsinainen kunnonkohotus ja lenkkeily kärryillä.

28. Sateinen päivä

Tänään satoikin oikein urakalla lähes tulkoon koko päivän. Huono sää otti innostuksesta veronsa, etenkin kun koko viikon jatkuneiden sateiden vuoksi pellot ovat vuorotellen upottavaa tai todella liukasta. Tehtiin siis Kaapon kanssa vain pitkähkö kävelylenkki, Hohto sai huomisen varjolla jäädä tänään omaan rauhaansa..

Sen ainoan kuivan hetken ajan räpsin kuitenkin kuvia. Niitä tässä:


Tämä on jo varmaan ainakin pari viikkoa vanha kuva? Hohdon ensimmäisestä ja toistaiseksi ainoasta irtohypytyskokeilusta. Pari ihan oikeaa hyppyä otettiin, näyttää tosi hyvältä ensimmäisiksi kokeiluiksi :)


Tämä samalta päivältä kuin edellinen, ponieni kakkosäiti Maria Hohdon kanssa käppäilemässä


Ensimmäinen kuva tältä päivältä.. Kaapolla ihottuman näköistä rupea poskessa? Hinkannut ainakin puuhun sitä, sillä pihkaa oli tarttunut kiinni. Valkoinen on siis laittamaani rasvaa. Liekkö joku ötiäinen purassut ja pistänyt kutiamaan niin, että piti koko poski hinkata rikki.


Komea Kaapo :)


Lyhyehkö tsemppihetki Kaapon kanssa, ennen kuin painuttiin kaatosateeseen lenkille.


Ihana kuva Hohdosta! Harmi, että aita sen pilaa :(


Loppuun toteutan Team Horseblogin haasteen!

Kumpi vai kampi -kysymyksiä

Ohjeet: Vastaat tai valitset kysymyksiisi oman vaihtoehdon. Voit elävöittää postausta kivoilla kuvilla!
Kysymykset:

MIELUMMIN -KYSYMYKSET
Ostatko mielummin yhden merkkivarusteen vai monta halppis varustetta?
-Monta halppista, jos saisi olla eri tuotteita. Esim. ostan mielummin riimun, riimunnarun, pintelit ja satulahuovan kuin yhden kalliin satulahuovan. Mutta jos pitäisi valita joko yksi kallis tai kymmenen halpaa niin saattaisin jossain tilanteessa valita kalliimman, tuotteestakin riippuen

Jos saisit valita ostaisitko mielummin yhden hyvin koulutetun ja valmiin hevosen vai kaksi vähän halvempaa projektia?
-Luultavasti kaksi projektia. Mielenkiinto ei pysy hevosen kanssa, jossa ei ole mitään haastetta tai mitään keskeneräistä :)

Menetkö mielummin hieman liian helppoon vai hieman liian vaikeaan luokkaan kilpailuissa?
-Liian helppoon. En ole kovin kilpailuhenkinen, ja se pienikin henki haihtuu nopeasti jos uskon etten pärjää


OLETKO KOSKAAN -KYSYMYKSET
Oletko koskaan itkenyt hevosesi vuoksi?
-En onneksi ole vielä joutunut

Oletko koskaan ollut kateellinen jollekkin hevosystävällesi? ja miksi?
- ? Mun mielestä hevosystävät on hevosia ja ihmisystävät ihmisiä, mutta ilmeisesti tässä tarkoitetaan hevostelevia ihmisystäviä.. Ja vastaus on kyllä. Olenhan mä hieman kateellinen joidenkin ystävien saamista harvinaisista/arvokkaista kokemuksista hevosalalla (olleet mukana ja oppineet/päässeet näkemään jotain harvinaista ja tärkeää).

Oletko koskaan antanut kavereittesi (jotka eivät ratsasta vakituisesti) ratsastaa hevosellasi?
-Kyllä, myöskin ei-kavereiden..

Oletko koskaan yrittänyt hypätä liian isoa estettä? Mitä siitä seurasi?
-Hmm, tiedä siitä. Kehittyäkseen pitää joskus mennä lähelle sitä rajaa että onko se liian iso vai, mutta mitään tyhmän hullun rohkeaa tai hullua en ole tehnyt :)

MILLOIN VIIMEKSI -KYSMYKSET
Milloin viimeksi tipahdit hevosesi selästä? Miten se tapahtui?
-Viikko vai kaksi sitten? Menetin tasapainoni kevyessä ravissa, tömähdin satulaan jolloin herkkähipiäinen heposeni Kaapo veti herneet nenään ja teki täyspysähdys ja ison pukin :)

Milloin viimeksi halusit myydä hevosesi esim. suutuksissasi?
-En koskaan

Milloin viimeksi kaduit jotain omaan ratsastukseen liittyvää? ja miksi?
-Hmm, kaduin viimeksi kun menetin tasapainoni :D Mutta noin niinkun mitä ehkä pitääkin vähän katua, on joskus Kaapon omistajuuteni alkumetreillä kun meillä oli juoksutuksen kanssa ongelmia niin yritin korjata tilannetta hermostumalla ja heiluttelemalla enemmän piiskaa kun vika oli oikeasti minussa.

Milloin viimeksi kävit tallilla?
-Tänään

Milloin viimeksi siivosit hevosesi karsinan?
-Hmm, taisi olla keväällä ennen laidunkautta:)

Tässä kaikki tänään :) Kiitos!

27. Tunnustuspalkinto

Näin alkuunsa iso kiitos AnZulle minulle ja blogilleni antamastasi tunnustuksesta! Kiva tietää, että muutkin kuin lähimmät tutut ovat eksyneet tänne silmäilemään.

Kuten aina, tällaisten tunnustusten myötä tulee myös velvollisuuksia. Hyvin mielelläni kuitenkin toteutan tämän velvollisuuden, jonka mukaan tunnustuksen saaneen tulee vastata oheisiin kysymyksiin (10kpl) ja sen jälkeen jakaa tunnustusta eteenpäin valitsemiinsa blogeihin ja tiedottaa samalla tunnustuksen mukana tulleesta haasteesta.

Blogivalintoja tulisi tehdä kymmenen, mutta joudun valitettavasti kopioimaan tämän ajatuksen haastajaltani, sillä en kovin innokkaana blogien lukijana tiedä saanko kokonaista kymmentä blogia listatuksi, mutta lupaan yrittää parhaani!

Kysymyksiin kuitenkin toivon osaavani vastata ja ne tulevatkin seuraavaksi:

1. Suosikkiväri: Tämä riippuu niin, puhutaanko vaatteista vai siitä minkäväriseksi tahtoisin maalata kotini seinät.. Asunnossa pidän luonnonläheisistä väreistä, kastanjanruskeasta sekä vaaleasta puusta. Pukeutuessani suosin kaikkia iloisia ja räikeitä kesävärejä pieninä annoksina, yhdistettyinä turvalliseen mustaan tai harmaaseen.

2. Suosikkieläin: Yhtä en vain kykene nimeämään.. Nämä kaksi blogissani esiintyvää kauraturpaa ovat ehdottomasti vieneet osan sydämestäni, mutta en voi yhtään väheksyä kotona asustavaa koiraa taikka kolmea kissaa. Kaikki ovat omalla tavallaan hyvin tärkeitä ja omissa tilanteissaan korvaamatonta seuraa - kaikilla on vain eri "hetkensä" jolloin niiden olemassa oloa eniten arvostaa.

3. Suosikkinumero: 0

4. Suosikki alkoholiton juoma: Grandi vadelmapillimehu taikka kaakao

5. Facebook vai Twitter: Facebook. Twitteriä en ole koskaan kokeillut

6. Intohimosi: Elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen, ja tämä on melkein pakkomielle. On vain pakko saada nytheti kaikki minkä (oikeasti) tahtoo, ihan vain siksi ettei tarvitse myöhemmin katua kun ei edes yrittänyt

7. Saada vai antaa lahja? Joskus lahjojen antaminen on vaikeaa, tuskallista, häpeällistä ja tuottanut antajalleen eniten hikeä ja kyyneleitä, mutta kun löytää jotain joka heti ensinäkemältä tuo mieleen jonkun tietyn ihmisen niin sellaisen lahjan antaminen tuo valtavaa tyydytystä.

8. Suosikkikuvio: Lehmän läiskät

9. Suosikkiviikonpäivä: Näin vaihtelevassa elämäntilanteessa vaikea nimetä yhtä, riippuu töistä ja opiskeluista milloin on vapaata ja milloin ei, ehtiikö ennen töitä tehdä jotain huippuhauskaa ja ihanaa vai onko koko päivä kattoon tuijottamista ja sormien pyörittelyä. Stressaako vai onko kaikki niinkuin pitää.. Ei voi tietää :)

10. Suosikkikukka: En ole kukkatyyppiä, joten vastaan kyllä että ruis :) Siis se vilja, sellaisenaan kun se pellossa kasvaa.


Seuraavat tunnustusta saavat blogit tulevat tässä:

(palaan tähän myöhemmin)

26. Hyvä me!

Kaapon ja Hohdon ikioma rapsuttajahoitajavalmentaja Maria oli tänäkin viikonloppuna tallilla mukanamme häseltämässä.

Lauantaina juoksutimme ensin Hohdon, jolla oli alkujaan hiukan ylimääräistä energiaa muttei onneks niin paljon kuin menneenä torstaina jolloin Hohdon uusi idea oli juoksuttaessa singahtaa tangentin suuntaan repäisten palan ihoa mukaan kädestäni jota en tietenkään ollut käsinein suojannut. Lauantaina mentiin siihen verrattaen siis rauhallisesti, ei yhtäkään pukkia (torstaina hyvä jos sekunnin oli välillä kaikki neljä jalkaa samaan aikaan maassa). Vauhtia oli hiukan ja sen mukana myös pientä puskemista ulos ympyrältä mutta käsissä kuitenkin pysyi. Oikea kierros selvästi pehmeämpi kuin vasen, silti asettuu paljon ulos ja näyttää kulkevan enemmänkin neliön muotoista uraa kuin ympyrää, vaikka tasaisella suurella pellolla mennään.
Kaapoa juoksutettiin myös lauantaina, tapansa mukaan kovin rauhallinen oli lukuunottamatta Marian kokeilua saada Kaapo laukkaamaan ympyrällä mikä ei laukkatauon jälkeen ollut mitenkään erityisen kaunista, tasapainoista eikä etenkään rauhallista..

Tänään taas juoksutettiin Hohto, meni vielä paremmin kuin eilen. Pysähtymiset käskystä ehkä se isoin kompastuskivi tällä hetkellä, joten sitä harjoitellaan lisää. Kaapon kanssa tehtiin taas tämä n. 8km lenkki kärryjen kanssa. Lehmät ja navetan lantalan paskakasa olivat superpelottavia, mutta muuten meni oikein mukavasti. Hiukan pöljähän tuo Kaapo ajaessa on, seilaa ees sun taas tien reunasta toiseen eikä muutenkaan ole liian energinen.

Siinäpä se.

Tylsyyksissäni (taisiis, odotan että kello tulee tarpeeksi jotta voin käydä nukkumaan) täytän kyselyn tähän perään:

1. Kuinka kauan olet ratsastanut?
-noin 15 vuotta

2. Minkä ikäinen olet?
-20

3. Miten ajauduit ratsastuksen pariin?
-En muista, taisin alunperin haluta siksi kun kaveritkin olivat alottamassa alkeiskurssia läheisellä tallilla

4. Kuinka usein käyt tallilla?
-Aina kun ehdin. Vaihtelevasti 4-7 krt viikossa

5. Onko sinulla hoitohevosta/vuokrahevosta/omaa hevosta?
-2 omaa kuten näkyy :)

6. Oletko kilpaillut? Jos kyllä, niin millä tasolla?
-Esteitä vain, 80cm korkein kisattu taitaa olla. En ole koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen kun ratsastamisesta puhutaan.

7. Mitä teet yleensä kun ratsastat?
-Istun hevosen selässä. Yleensä mennään sileällä, toisiksi eniten maastoillaan ja viimosena hypätään.

8. Oletko pitänyt tunteja?
-Kavereille vain.

9. Teetkö tallitöitä? Jos niin, niin mitä?
-Auttelen sen verta mitä pyydetään aina kun tallilla käyn, teen myös ihan iltatallia pyynnöstä tallivuokran alentamiseksi.

10. Oletko ratsastanut ilman satulaa? (hypännyt yms?)
-Juu, sileällä, maastossa, esteitä..

11. Entä maastoillut/uittanut?
-Maastoillut ja uittanut kyllä.

12. Oletko ajatellut tekeväsi hevosista ammatin?
-En mitä todennäköisimmin. Lisätienestinä miksei, mut ei päivätyönä.

13. Millaisista hevosista pidät eniten?
-Kilteistä, mutta joilla pilkettä silmäkulmassa ja "omia juttuja"

14. Viihdytkö tallilla vaikka et ratsastaisikaan?
-Tottakai

15. Mukavin hevosmuistosi?
-Vaikea sanoa mukavinta, tallilla on aina mukavaa:)

16. Onko sinulla kokemusta varsoista? Millaisia?
-Toinen omistahan on tuo 1v varsa. Hyviä kokemuksia, fiksu jätkä :)

17. Pelkäätkö hevosia?
-Vaan jos sille on aihetta

18. Kerro tallisi ilmapiiristä.
-Loistava

19. Mikä on lempiratsastusvarusteesi?
-Varmaan talviratsastushousut. Isot jättimutanttihousut jotka on tosi lämpimät. Nuo perus ratshousut on kyllä kans kivat.

20. Oletko kokeillut raveja?
-En oo veikannu, enkä myöskään ajanu (kilpaa)

21. Harrastatko mitään muuta kun hevosia? Mitä?
-Koulua ja töitä

22. Millaisia hevosia tallillasi on?
-Nuoria ja vanhoja; eniten suokkeja, lisäksi shettismix, eestintyöhevonen ja pv

23. Onko muita eläimiä?
-Tallilla vai? No hiiriä ja rottia. Sekä kolme koiraa:)

24. Harrastaako kukaan sukulaisistasi hevosia?
-Äiti harrastaa.

25. Miten kuljet tallille?
-Autolla.

Hyvää yötä!

25. Edistytään

Muutama kirjoitus taas jäänyt väliin..

Maanantaina kävi kengittäjä vuolemassa Hohdon ja Kaapon. Kaapolta löysi samalla kaviopaiseen, joka tämän ontumisen on nyt siis aiheuttanut huolimatta ell puheista siitä, ettei kipulääke auta kaviopaiseeseen ja siitä että ontuminen alkoi yllättäen kesken ratsastuksen..

Tärkeintä kuitenkin siis, että syy on löytynyt ja hoito aloitettu. Maanantaista alkaen jäi siis täksi viikoksi sulfakuurille sekä 2x päivässä vaihdettava betadinehaude kipeästä jalasta. Ensi viikon alussa kengittäjä tulee käymään uudestaan ja laittaa silloin Kaapolle kengät jalkaan jotta saadaan paisejalkaan välipohja suojaamaan kavion pohjaan tehtyä reikää sekä lialta että kovilta osumilta (kivet, juurakot).

Hohdon juoksutusta olen jatkanut kerran tai pari viikossa, pitäen ainakin yhden päivän sellaisena että vain harjoitellaan paikallaan seisomista, harjataan kunnolla ja tehdään pihalla muutamia talutusharjoituksia.
Juoksutuksessa Hohto käyttäytyy jo paljon paremmin. Pysähtymiskäsky menee 90% kerrasta läpi, samoin käyntiin lähdetään yhdestä kehotuksesta. Raviin saa useimmiten muutaman kerran pyytää, mutta siitä käyntiin ja lopulta seis menee jo oikein hyvin.


Kuva otettu kamerakännykällä joten hiukan on harmaa ja suttuinen. Ohjat roikkuvat selän päällä. Nätisti seisoo poitsu :)

Tänään Hohdolla oli ensimmäistä kertaa koko valjassetti päällä, tähän asti kun on pärjätty Kaapon ratsastusvyöllä ja takaa-ajossa liinat kiinni riimussa. Nyt siis pistettiin paikalleen silat, joiden kanssa nyt aiempaan ei muuta eroa ole kuin vähän lisääntynyt paino. Häntä- ja rintaremmi löysivät myös paikkansa, eikä Hohdolla ollut mitään pahaa sanottavaa kummastakaan. Isothan nuo remmit olivat, kun Kaapollekkin melkein pienimpään reikään kiinnitetään. Tärkeintä kuitenkin, että olivat päällä ja sen verran kiinnitettyinä etteivät putoa matkasta. Oikeat ajo-ohjat laitettiin jo kiinni kuolainrenkaisiin. Niihin ei kuitenkaan annettu painetta muutoin kuin hyvin kevyesti pysähdyksissä sekä yhdessä käännöksessä mikä tehtiin.

Hohto meni todella nätisti. Käskystä pysähtyy todella nätisti vaikka käsky tuleekin pyllyn takaa, mutta käyntiin lähti vain minun perässäni vaikka ihana apukäteni ja hevosteni toinen äiti Maria siellä ohjia koitteli pyllyn päällä heilutella liikkeenlähdön merkiksi.

24. Parempaan päin?

Kipulääke on tehonnut. Kaapo suostuu jo kävelemään, ja käveleekin ihan reippahasti laitumella mutta ontuu selvästi yhtä jalkaa. Eilen kun ei ilman kipulääkettä suostunut askeltakaan ottamaan.

Oletetaan nyt siis toistaiseksi, että on revähdys ja annetaan kipulääkettä viikonlopun yli. Katsellaan alkuviikosta sitten että voidaanko kipulääkitys lopettaa ja miltä sen jälkeen sitten näyttää.

Hohdon kanssa tänään jatkettiin "juoksuttamista". Pysähtyminen ei ollut tänään Hohdon mieleen ja sai ihan reippaasti komentaa ennen kuin pysähtyi kokonaan ja kerrasta. En sen vuoksi ottanut sitten ravia ollenkaan, että pysyttiin hyvän tuulen vesillä. Saatiin kuitenkin paljon onnistumisia. :)

23. Kipeä koipi

Eilen Kaapo oli sitten ihan jalaton, seisoi keskellä laidunta paikallaan pitäen painon takajaloilla, eikä antanut nostaa muista jalkoja kuin kipeän jolle ei enää anna yhtään painoa. Ei suostu siis kävelemään.
Kaviot eivät ole kuumat, koivet ei lämpimät eivätkä turvonneet vieläkään, en löytänyt merkkiä esim. käärmeenpuremasta eikä kavion pohjassakaan ollut mitään ihmeellistä. Yllättävän ilmenemisen vuoksi sekä kenkääjä että eläinääkäri epäilivät revähdystä, mutta sen vuoksi olisi kyllä pitänyt sitten jalan lämmetä ja/tai turvota.. Jos ei ole revähdys niin toinen mitä epäilivät olisi kaviopaise, mutta siinä taas hämmentää yllättävä ilmentyminen. Kipulääkettä sai nyt, ja kuulemma kaviopaiseeseen kipulääke ei tehoa eli nyt sit seuraillaan että auttaako lääkitys vai ei ja mietitään sitten jatkoa..

22. Paluu arkeen

Paluu arkeen on siis vihdoinkin koittanut. Tänään alkoi koulu, sen jälkeen hauva takapenkille ja keula kohti Mäntsälää.

Pitkästä aikaa otin Hohdon ja Kaapon erikseen pihaan. Hohto oli kerännyt ympärilleen mutavaipan jonka poistamiseen meni jonkun aikaa, mutta Hohtoa ei onneksi haitannut - nautti vaan kun sualla pyöriteltiin. Sen jälkeen otettiin pihalla muutamat käynti-seis-peruuta-käynti-seis-peruuta ihan vaan taluttaen, jonka jälkeen uskalsin kokeilla ottaa piiskan käteen ja antaa liinassa parisen metriä tilaa. Hohto oivalsi jutun juonen heti, jäi kävelemään ympärilleni. Meni molempiin suuntiin kuin vanhalla tekijällä, pysähtyi ja lähti taas kävelemään. Rohkenin täten molempiin suuntiin ottaa myös yhdet ravi pätkät. Kun ajoitin ponnekkaan sanan ravi muutenkin lennokkaaseen askeleeseen, nousi ravi molempiin suuntiin ensi käskyllä. Käyntiin ja seis taas nätisti, kiitos ja takaisin leikkimään muiden poikien seuraan.

Kaapolle laitoin pitkästä aikaa satulan selkään, lähdettiin niitylle ratsastamaan. Käynnissä pohkeenväistöt molempiin suuntiin menivät aivan loistavasti, vaikka viime pohkeenvästöistä saattaa olla jopa vuosi aikaa? Tehtiin voltteja ja haettiin turvan paikkaa. Paikkaa ei kuitenkaan saatu oikein löytymään, joko osoitti taivaisiin tai oli kiinni ryntäissä. Muutama ihan ok hetki saatiin, minkä jälkeen päätin ottaa vähän ravia. Kaapo ei ravia kuitenkaan nostanut vaan vasempaan kierrokseen oikean laukan, mitä ihmettelin kovasti. Koska lämppärille laukka on muutenkin heikompi askellaji niin otin takaisin käyntiin ja kokeilin uudestaan laukannostoa - että saataisiin sen vasen laukka. Mutta ei, kun oikea nousi. Hidastaessani ravin kautta käyntiin, huomasin ravissa könkkäävän askeleen ja pysähtyessä Kaapo otti samantein painon pois vasemmalta etujalalta.


Kävelytin könkkäävän Kaapon tallipihaan ja huusin tallinomistajaa katsomaan, katsottiin kaikki jalat läpi muttei löytynyt mitään vikaa. Mikään jalka ei ollut turvonnut eikä kuumottanut. Mystinen ontuminen. Huomenna takaisin katsomaan, onko mitään merkkejä mistään.. Ensi viikolla tulee onneksi kenkääjä, on jo kyllä aikakin, Kaapolla niin pitkät kaviot nyt että ties vaikka ontuminen olisi jotenkin aiheutunut siitä?

21. Kuvia

Vähän on häähumussa jäänyt tämä blogin pito, häiden jälkeen sitten taas keskitytään täysillä sekä hevosiin että niiden kehityksen raportoimiseen!

Hohto on nyt päässyt perähevosena kärrylenkeille mukaan ja toimii siinä todella nätisti. Todella iloiselta vaikuttaa aina kun pääsee mukaan, mikä on loisto juttu! Liikkumaanhan se hevonen on luotu, nyt vielä kun aktiivisesti jaksetaan kärryillä niin rupeaa Hohto pian jaksamaan vähän pidempiäkin lenkkejä. Tällä hetkellä semmoinen 20min on jo sellainen että rupeaa viimeiset minuutit olemaan jo aika väsynyt. Mutta kun toistoja tästä saadaan tarpeeksi alle ja alkaa tuo 20min lenkki sujumaan niin koitetaan vähän pidempää sitten :) Ravata ei vielä uskalla, tiedä minkälaisia ideoita pienen Hohdon päässä on sen varalta, niin opetellaan mielummin ensin liinassa paremmin sanat käyntiin, ravi ja seis.

Sukupostiinkin sain viimein lisättyä Hohdosta kuvan.

Ohessa pari kuvaa.

20. Ajetaan maasta käsin

Maria oli torstaina mukanani tallilla. Tehtiin aluksi lyhyehkö maastolenkki niin, että Maria ratsasti Kaapolla ja minä tallinpitäjän tammalla Anskulla. Maria oli alkuun hiukan pulassa Kaapon kanssa, jolla oli hiukan vauhti päällä ja meinasi karata raville/laukalle aina kun sai tilaisuuden. Annoin muutamia ohjeita, miten istunnalle hyvin herkän Kaapon saisi rauhoittumaan ja rentoutumaan. Kuten aina, siitä se oli tälläkin kertaa vain kiinni. Muutamalla vinkillä hoksasi Mariakin, että mitä tekee väärin ja loppu lenkki menikin heillä aivan loistavasti.

Kun Ansku oli viety takaisin tarhaan ja Kaapokin riisuttu vermeistään, hain Hohdon Kaapon viekkuun. Harjailtiin Hohto, nostettiin jalat ja sen jälkeen puettiin pitkästä aikaa päälle sekä suitset että silat. Lähdettiin tokaa kertaa "ajamaan takaa" Hohtoa. Aloitettiin taas kuten viimeksikin, kun ohjat olivat kiinni niin heiluteltiin niitä kovasti ympäri ämpäri Hohdon selkää ja jalkoja. Viisas lapsi ei taaskaan reagoinut siihen mitenkään :)

Käveltiin sitten kerran tallin ja kerran kuivurin ympäri niin, että minä talutin Hohtoa pään vierellä ja Maria käveli ohjat käsissä takana. Hohto ei tykännyt yhtään huonoa, ainoa vaan että mentiin taas hieman Hohdon jaksamisen kynnyksellä, mutta päästiin kuitenkin lopettamaan hyvillä mielin ja suureen onnistumiseen!

Hohto sai monta leipäpalaa, kehuja ja kiitosta. Näytti olevan itsekkin hyvin tyytyväinen itseensä ;) Vietiin sitten molemmat hepat takaisin tarhaan ja kiitettiin niitä vielä kerran.

Ehdimme juuri istahtaa takaisin autoon, kun alkoi sataa.

19. Yksi kuiva välipäivä

Nyt on toivuttu polttareista, sen jälkeen pari päivää putkeen aamusta iltaan ja illasta aamuun iski sellasta salamaa että hyvä jos silmät sai pidettyä auki kun välähti ja kuulo meinasi karata kun ukkosti. Ei siis paljoa alkuviikosta talleiltu.

Tänään oli kohtuullisen lämmin ja lähes sateeton välipäivä, joten tallille mars!

Kaapolla kävin heittämässä pienen ratsastuslenkin alkujaan, laukattiin pitkää pätkää pellon reunaa ja nautittiin molemmat vauhdista. Kaapo ei olisi millään halunnut hidastaa :-)

Jäätin Kaapon seisomaan lenkin jälkeen pihaan ja hain Hohdon laitumelta myös pihaan. Hohto sai seisoskella kiinni poikkiparrussa Kaapon vieressä, jonka seura aivan selvästi rauhoitti Hohtoa. Pientä poikittaisliikettä ja puskiin kurottelua havaittavissa, kun käväsin nurkan takana hakemassa harjapakin, mutta ei mitään tietoakaan hätäilystä tai paniikista. Harjasin koko naperon ja nostelin kaikki jalat, mikä onnistui täydellisesti.

Vein sitten molemmat tasaisimpaan tarhaan mikä pihasta löytyy ja päästin irti. Hetken aikaa irtojuoksuttelin ympyrää molempia, Hohdon seuratessa lähinnä Kaapon esimerkkiä tajuamatta minun komennoista paljoa mitään. Kaapo kun tuntee kaikki käskyt ja huomaa jo minun askelluksesta, että nyt pyydetään lisää liikettä.

Hetkeksi otin Hohdon myös erikseen kiinni liinaan ja kannustin liinassa kävelemään ympärilläni. Käytiin lyhyesti läpi komennot käynti ja seis, ja vaikkei tietenkään ensimmäisellä kerralla käskyt saavuttaneet kohdettaan täysin olen silti tyytyväinen miten sujui. Hohto oli koko ajan rentona ja kuulolla sekä totteli hyvin "fyysisiä" apuja, eli juoksutusraipalla takajalkojen kutittelua sekä liinasta eteenpäin pyytämistä. Kyllä ne sanatkin löytävät vielä varmasti paikkansa.

Melkein tunnin verran sen jälkeen ainoastaan istuskelin näiden kahden kanssa tarhassa, annoin poikien seurustella keskenään ja syödä vähän heinää. Seurusteltiin ja rapsuteltiin kaikki kaikkia.

Lopuksi vielä kyytiä odottaessani laitoin Hohdon kiinni riimunnaruun. Käveltiin ympäri tarhaa ja harjoiteltiin hiukan lisää vanhaa tuttua taluttamista. Olin äärettömän tyytyväinen siihen mihin on lyhyessä ajassa päästy! Hohdon reagoinnissa minun liikkeisiini ja pyyntöihini ei ollut moitteen sanaa. Ihan lyhyesti vertailuna ensimmäisessä harjoituksessa taluttajan pysähtyessä ja sanoessa seis (plus pieni riimunnarun heilautus Hohdon naaman edessä), Hohto jatkaa matkaansa eteenpäin ja Hohdon saaminen peruuttamaan takaisin lähtöpisteeseen oli jonkinsortin voimamittelö. Nyt viimeisimmällä kerralla taluttaja sanoo seis ja pysähtyy äkisti, Hohto pysähtyy mutta nojautuu etummaisella jalalla eteen "lähtökuoppiin", tarvitsi taluttajan vain sanoa peruuta ja heilauttaa kevyesti riimunnarun päätä ryntäiden lähellä niin Hohto veti etummaisen etujalkansa takaisin taakse seisten tasajaloin.

Ideaalitilanteessahan pysähtyessä hevosen liikkellä olevan jalan pitäisi palautua lähtökohtaan, eikä ottaa askelta eteenpäin loppuun. Suurimmalla osalla kerroista Hohto teki juuri niin kuin ideaalitilanteessa kuuluukin, mistä olin supertyytyväinen!

Toki tilanne vähän muuttui, kun mentiin takaisin kohti laidunta ja piti pari kertaa hieman ronskimmin pyytää peruuttamaan askeleen verran kun kiire laitumelle oli niin kova. Syvässä yhteisymmärryksessä kuitenkin liikuttiin ja hyvä niin.

Kuviakin otin, mutta USB-piuha lienee hajonnut kun kone ei reagoi kameran kytkemiseen mitenkään :/ Etsin siis joku päivä toisen piuhan ja laittelen sitten kuvia tältä päivältä.

Nyt hyvää yötä!

18. Seikkailua

Eilen oltiin tallinpitäjän kanssa tutustamassa ympäristöömme hiukan lisää. Tallinpitäjämme otti tuon 4vuotiaaksi juuri kääntyneen eestintyöhevosruunan jonka kanssa Hohto on hyvin kaverustunut ja itse lähdin Kaapon selästä käsin johtamaan joukkiotamme johon ihmisten ja hevosten lisäksi kuului kolme koiraa.

Peltojen poikki päästyämme, etsimme ensin aikamme sellaista koloa josta pääsisi sisälle metsän syövereihin. Sellainen lopulta löytyi ja eikun päät alas, silmät kiinni ja ryteikön läpi. Jonkun matkaa päästiin tasasella maalla kömpimään, mutta valitettavan pian vastaan tuli korkea kallio. Noustiin kyllä sinnekkin huipulle, kun sopiva kohta löydettiin mutta päädyimme kuitenkin umpikujaan. Ja koska molemmat ratsut olivat vähän sitä sorttia ja mieltä, ettei heidän tarvitse tällaisessakaan maastossa katsoa mihin astuvat, päätimme kaikkien meidän turvallisuuden vuoksi taluttaa hevoset takaisin alas. Hikeen saatiin kuitenkin molemmat hepat, ja jalatkin säilyivät naarmuitta vaikka risuisessa kivikossa välistä mentiinkin, niin loppu hyvin kaikki hyvin.

Tänään sitten Kaapon kanssa tarkastettiin toinen puoli metsästä, mutta retki päättyi valitettavasti samoin kuin eilinenkin. Onpahan kuitenkin nyt tulleet tutuiksi nuokin! Syksyllä on lisäksi ilmeisesti metsässä alkamassa harvennushakkuut joiden lomassa tehdään sinne jonkunnäköistä tietä mitä kulkea. Sitä odotellessa :)

Eilen Hohdon kanssa pikaisesti kerrattiin niitä talutusharjoituksia, mitä toissapäivänä opeteltiin. Meni aivan loistavasti, mistä kiitoksena Hohto pääsi pian takaisin toveriensa seuraan.

Tänään en Hohtoa sen kummemmin käsitellyt, pitkään seurustelin sen kanssa tarhassa ja rapsuttelin ympäriämpäri. Rohkaistuin kuitenkin jopa viemään Hohdon ja Kaapon tarhasta laitumelle yhtä aikaa Kaapon ollessa kiinni vasemmassa ja Hohdon oikeassa kädessä. Menivät erittäin nätisti siinä molemmat, vaikka Hohdolla olikin pikkuinen kiire laitumelle. Pienellä komennuksella kuitenkin otti oman paikkansa. :)

Perään vielä muutama tänään otettu kuva laitumelta.

17. Sade on kesän merkki

Ja kyllä muuten satoi. Ihan ämpäristä kaataen. Onneksi pahin sade alkoi vasta kun oltiin ratsastusreissu jo tehty.

Käytiin siis tallinpitäjän kanssa hiukan syvemmin tarkastelemassa uusia ratsastusmaastoja. Aivan ihania ihmisiä siellä ainakin, eräskin rouva oli suorastaan haltioissaan siitä että hevosia alkaa nyt kulkea hänen pihansa läpi. Suurimmalle osalle (täysin ymmärrettävistä syistä) kun ei sovi se, että aivan pihan läpi kuljetaan, joten tämä oli hyvin positiivinen yllätys. Heidän pellon viertäkin saa ratsastaa, sitä kautta pääsee metsään jossa on mutkikasta juurakkoista polkua ja mäkeä ylös ja alas. Ihanaa! Vielä pitäisi yksi metsä käydä Kaapon kanssa katsastamassa, sinne ei enää tänään keritty. Kaapo oli todella mielissään myös uusista maastoista, tyytyväisesti pöhisi ja hörisi kun mentiin niitä juurakkoisia mäkiä ylös ja alas, selvästi oli mieleen!

Hohtoakin ajatellen on kiva, että muutamaan isompaan metsään pääsee kulkematta autoteiden kautta. Vaikka on toki hyvä opetella myös niillä kulkemaan, mutta ettei ihan joka kerta tarvitse.

Hohto oli taas hiukan levoton kun se tarhasta haettiin, mutta ei niin pahasti että olisi ongelmaksi ollut. Sai hieman prixiä pureskeltavaksi kun harjailtiin, ettei kovin pahasti seilannut. Jalat nousivat tosi nätisti.

Tyhjässä tarhassa ja vähän pihankin ympäri tehtiin sitten tallinpitäjän kanssa yhdessä talutus- ja peruutusharjoituksia. Tallinpitäjäkin oli hyvin tyytyväinen Hohtoon, oppi kun meni perille todella nopeasti. Toki kun harjoitusta jatkettiin myös tarhaan paluumatkalla, ei käytös enää Hohdon kiireen vuoksi niin täydellistä ollut, mutta se nyt on täysin ymmärrettävää. Anteeksi annettiin, mutta helpolla ei päästetty. Kyllä se vaan täytyy sinne tarhaankin oppia kulkemaan rauhassa ja sääntöjen mukaan!

Aivan loistava päivä kyllä kaikin puolin, omaa tunnelmaa parantaa vielä (ainakin hetken aikaa) se että otin töistä lopputilin. Uutta työpaikkaa ei varsinaisesti ole vielä tiedossa, muutama hyvä mahdollisuus kuitenkin. Kyllä niistä johonkin varmasti pääsee, niin saa hevosetkin maksettua, kun ei tuolta vanhasta työpaikasta tälle kuulle kovinkaan kummoista palkkaa ole tulossa. On tässä kuitenkin tähänkin asti selvitty kaikesta, ite voi sitten syödä vaikka kynsiä kunhan hepat on hyvässä hoidossa!

Huomenna jos ei ihan saavista aamupäivällä vettä tule, lähden Kaapon kanssa tarkastamaan tänään tuntemattomaksi jääneen metsikön antimet:)

16. Kesälomaa

Juu, ei minulla mutta hevosilla. Ovat nyt noin viikon olleet luojan hyvässä huomassa. Mäntsälään muuttivat tämän viikon alussa.

Tänään oli Maria taas mukana tallilla, Hohto haettiin ensin tarhasta - on selvästi kotiutunut seuraansa ja ottanut vähän uhma-asenteen jo päälle! Taluttaessa mentiin pientä siksakkia ja jokusen kerran yritti siinä näykkäistäkkin. Seinään en viittinyt tallipihassa laittaa kiinni kun oli niin levotonta häseltämistä ja kova huuto kavereiden perään. Pidin siis kiinni kun Maria harjaili lyhyesti Hohdon, ja vietiin sitten takaisin laitsalle. Tallinpitäjällekkin kun soitin, niin sanoikin että Hohto on alkanut hiukan hankalaksi siirreltäväksi.. Tästäkö se uhmaikä jo alkaa? Heti kun vähän taukoa käsittelyssä niin otetaan komento itselle ;) Pitää korjata tilanne.

Lähdettiin sitten Marian kanssa vielä pienelle ratsastusreissulle, oli tarkoitus mennä kärryillä mutta koska kärryt ovatkin vielä toistaiseksi Lopella, päätettiin että huolimatta molempien lyhyistä sortseista ja kesätossuista, lähdetään ratsastamaan.

Maria sai hoiviinsa Kaapon, ja itse otin tallinpitäjämme 6v suomenhevosorin Pyhiksen. Muuten tehtiin ihan vain kävelylenkki, mutta yksi pätkä laukattiin jolla molemmat hepat otti vähän kuumaa, mutta päästiin onneksi kuitenkin turvallisesti takaisin kotiin :) Molempien meidän tyttöjen sisäreidet vilkkuu sinipunaista mustelmaa, mutta hauskaa oli kuitenkin!

15. Kuvien kera

Nyt ei ole kirjoittelufiilis joten lyhyt kerronta ja kuvat kertoo loput:

Eilen kävin yksin tallilla, Kaapolla ratsastin kevyen maastolenkin ja Hohdon harjasin, nostelin jalat, laitoin suitset ja silat ja pyörähdin kerran pihan ympäri. Ei stressiä, mentiin tosi nätisti.

Tänään mulla oli avustavana käsiparina etenkin ravivarsojen kanssa enemmänkin touhunnut koulukaveri Maria. Hohdolle laitettiin suitset ja silat, ja kokeiltiin mitä sanoo pitkistä ohjista pyllyn päällä. Kiinnitettiin ohjat siis riimuun molemmin puolin ja sisällä heiluttelin köysiä pyllyn päällä ja kyljillä seisten itse Hohdon takana. Reaktio ei ollut kummoinen, joten laitettiin Maria taakse ohjien kanssa ja itse lähdin pääpuolesta taluttamaan. Meinasimme ensin harjoitella heti ohjasta kääntymistä, mutta totesimme sen olevan liikaa joten tyydyimme vain kävelemään kentälle, kentän ympäri muutaman kerran ja takaisin talliin. Kaikki meni loistavasti. :)

Muutama kikkailukuva sitten päälle kaikista:


Hohto kaksinpuolin kiinni

Luna

Hohto näyttää kieltä c(:

Kaapo on oikeasti laama

Maria ja kiiltävä Kaapo

Hohto on linssilude :)

14. Lämpö tulee, oletko valmis

Hiki virtasi jo ennen kuin autosta pääsi ulos. Ratsastushousut ja kengätkin jäivät jälleen kerran kotiin (tyhmä pää), mutta tällä kertaa en antanut sen haitata.

Hain ensin Hohdon pihaan, ihan tyynesti sen kummempia esittelemättä ja selvittelemättä laitoin poitsun kiinni molemmin puolin ja aloin harjaamaan sitä. Pienen palan leipää sai aina silloin tällöin välissä kun seisoi nätisti. Kerran Hohto yritti peruuttaa, mutta kun narut ottivat vastaan palasi paikoilleen. Samoin kävi kun yhden kerran yritti kävellä eteenpäin -> narut ottivat vastaan ja Hohto palasi paikalleen.

Edes kavioita nostaessa Hohto ei liikahtanut minnekkään. Nämä viimeiset pari kertaa, kun on ollut yhdellä narulla kiinni, on enemmän tai vähemmän väistätellyt peräpäätä karkuun kun olen halunnut jalan nostaa. Liekö kaksi narua tehneet olon kuin olisi puun ja kuoren välissä, mihinkään ei pääse, mutta iloitsin silti suuresti Hohdon ollessa niin nätisti.
Heti harjailun ja kavioiden katsomisen jälkeen vein Hohdon takaisin kavereitten seuraan. Kaksin puolin kiinni olo oli kuitenkin varmasti jossain määrin jännää, enkä halunnut jäädä odottamaan sitä jos/kun käykin tilanne jossa raukka yrittää tosissaan päästä irti ahdistavista naruista. Nyt päätimme siis hyvään mieleen.

Niinkuin alussa jo sanoin, ratsastushousut ja kengät jäivät kotiin. En siis antanut sen haitata, vaan lähdin Kaapon kanssa pienelle ratsastusreissulle muotifarkuissani ja Ed Hardyn tennareissani. Olo oli kuin villin lännen sankarittarella (stetsoni vaan puuttui, pitänee ottaa ensi kerralla kotoa mukaan), etenkin kun olin maasta käsin pidentänyt jalustimia liiaksiin joten istuntakin muistutti lännensatulalla ratsastamista, kun varpaat hädin tuskin ylttivät jalustimiin.

Huuhtasin koko hepan vedellä kun päästiin pihaan ja Kaapon vietyäni jäin vielä hetkeksi seurustelemaan poikien kanssa. Kaapo ei meinannut ensin päästää Hohtoa lähelleni, mutta kiinnostuis lopulta tuoreesta nurmesta enemmän kuin minusta kun ei leipääkään ollut mukana. Killille sanoin vain terve ennen kuin sekin lähti syöpöttelemään, Hohto oli ainut joka jäi siihen pidemmäksi aikaa puhumaan mukavia.

Juttutuokio kun saatiin päätökseen, hipsin kotiin ja sillä tiellä nyt ollaan taas huomiseen asti:)

13. Joukossa hauskuus tiivistyy

Tehtiin niin kuin olin suunnitellutkin, eli valjastettiin Kaapo kärryille ja Hohto sai roinat selkäänsä ja käppäillä perässä. Hohtokin laitettiin jo riimunnarulla kiinni seinään kuin iso hevonen konsanaan, joku oli toki koko ajan sitä siinä rapsuttelemassa sillä muutoin alkoi ympäri hyrrääminen ja muu levoton liikehdintä. Itse seinässä kiinniolosta Hohto ei pahaa sanaa sano, mutta yksin jääminen ei ole mieleen.

Katsottiin kaikki jalat (toinen takanen tuotti taas sen verran hankaluuksia että piti yrittää pariin kertaan ennen kuin päästiin toivottuun lopputulokseen, eli siihen että minä lasken sen jalan maahan ja se tehdään nätisti) ja harjattiin koko poni. Suitset kuolaimineen menivät päähän kuin vanhalta tekijältä, eikä ratsastusvyön sitominen selkään ollut myöskään juttu eikä mikään. Näin sai siis Hohto kaikki romppeet päällensä, joiden kanssa lähdettiin kävelylle.

Pojat istutettiin siis kärryille ja saivat mennä edeltä koiraystävämme Lunan kanssa. Luna on siis meidän vuoden vanha kultainennoutaja-Suomen lapinkoira sekoituksemme, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin hevosten kanssa lenkillä käyminen.

Tytöt käppäilimme sitten Hohdon kanssa siis perässä, mitään sen kummempia harjoitteita tekemättä. Sen verran pidimme Hohdon kanssa järjestystä yllä että kenenkään päälle ei kävellä eikä myöskään ohi. Muutaman pätkän myös juoksimme/ravasimme Hohdon kanssa poikien otettua Kaapollakin reippaampaa pätkää, ja Hohdolla iski ikävä heti kun Kaapo katosi nurkan taakse.


Lenkin pituus oli tarkalleen ottaen 3km 300metriä, mikä taisi olla pienelle Hohdolle aavistuksen liian pitkä. Aivan noilla viimeisillä 300metrillä nimittäin Hohto sai näykkäistyä minua hihasta kerran ja yritti sen jälkeen vielä kaksi kertaa. Aivan selvästi alkoi jaksamismittari olla täynnä, ja väsymysitkupotkuraivarit olivat tuloillaan. Onneksi olimme jo aivan tallipihassa, jossa talutimme Hohdon suoraan laitumelle jossa riisuimme varusteet ja päästimme sen laiduntamaan. Taas ollaan astetta viisaampia, ja ensi kerralla kävellään yhtä mutkaa lyhyempi lenkki.
Ohessa vielä kuvia hauskalta päivältä :)

12. "Kun sataa, ollaan sisällä. Silloin ei kannata lähteä ulos."

... Mutta heppatyttö lähtee! Tosin ei ihan hirveästi ulkoillut. Herätyskelloni on ilmeisesti sitä mieltä, että tuhat lattialle putoamista riittää rikkomaan sen. Jo toinen aamu kun se ei soinut, eilen päättelin vielä että olin vain unohtanut laittaa sen herättämään mutta nyt olen varma. Anyway, aamun kiireestä johtuen en ymmärtänyt ottaa mukaan sateenkestäviä vaatteita siltä varalta että iltapäivällä tallille lähtiessä sataa. Siinä meni sitten suunnitelma antaa Hohdon olla rauhassa ja lähteä Kaapon kanssa lenkille. Pikkuinen Hohto sai siis tänäänkin pienen hetken hengailla kanssani.

Ei kovin pitkään yhdessä pelleilty, otin Hohdon karsinaan ja laitoin tyynesti riimunnarusta kiinni seinään. Suunnitelma oli harjoitella kiinni sidottuna, mutta harjoitus meni joko täysin putkeen tai täysin pieleen - ihan miten vain sen haluaa ajatella - sillä Hohto ei missään vaiheessa vissiin edes ymmärtänyt olevansa kiinni seinässä sillä naru ei kertaakaan päässyt juuri kiristymään.

Kun niin nätisti siinä seistiin, niin harjailin yltympäriinsä koko naperon, nostelin kaikki jalat (takajalat selvästi hankalammat kuin etuset, vaikkei niidenkään kanssa oikeasti ongelmia ollut).
Siinä vaiheessa kun poistuin varustehuoneeseen käymään, jätin Hohdon yksin karsinaan. Olin päästänyt sen tottakai irti seinästä siksi aikaa, ja heti alkoi kova hirnuminen ja ees taas ravailu. Ei ilmeisen lämmöllä ottanut ajatusta siitä, että hän jäisi ypöyksin karsinaan.

Koska tähän asti kaikki meni ihan putkeen, hain vielä eilen paljon haistellut silat ja kokeilin mitä sanoo lähemmästä kontaktista tähän ihmeelliseen värkkiin. Ei mitään vaikutusta mihinkään. Lohdutukseksi annoin kuppiin kourallisen pieniä leipäpaloja ja hivutin silat selkään - ei reaktiota. Hohdon mutustellessa leipää edelleen onnellisena, laitoin vatsavyön kiinni. Ei vieläkään reaktiota, joten lähdimme pienen pienelle kävelylenkille ulos kaatosateeseen.

Takaisin tullessa, ei Hohto meinannut aluksi tulla takaisin karsinaan ollenkaan. Sain pitkästä aikaa hyvän syyn käyttää taktiikkaa, jonka opin muutama vuosi sitten Vihdissä yksityisellä LH-kurssilla. Nätisti tehtiin siis eteenpäin liikkumisesta mukavampaa kuin taaksepäin ja pian oltiin taas karsinassa ilman sen kummempia voimamittelöjä.

Taas kourallinen leipäpaloja kuppiin ja silat pois päältä. Kauhea hökötys ehti olla päällä ehkä viitisen minuuttia, eikä laps pannut sitä ollenkaan pahakseen. Paljon tuli kuitenkin taas uutta ajateltavaa selkähökötyksen ja uudessa karsinassa olon ansiosta, joten päätettiin päivä siihen ja palattiin kumpikin omiin touhuihimme.

Kokeillaan ensi kerralla siloja ilman leipäpaloja, tällä kertaa pidin niitä hyvänä apukeinona kun yksin olin liikenteessä. Huomenna saan apukäsiä paikalle, joten luultavasti laitetaan jälleen kerran silat selkään ja sen jälkeen lähdetään vain kävelylle. Seuraksi tulee siis oma mies veljensä ja hänen avokkinsa kanssa. Äijille mahdollisesti valjastetaan Kaapo kärryille ja tullaan tytöt naperon kanssa kävellen perässä. Täytyy tutustuttaa Hohto ympäristöön :)

Tämän hyvin uudenlaisen ja kummallisen viikon jälkeen Hohto saa taas olla minun puolestani rauhassa jonkun aikaa ja uhraan aikaani enemmän ruunanreppanalleni joka on nyt näinä parina päivänä jäänyt paljolti uutukaisen penskan varjoon.

Huomiseen, hyvää yötä!

11. Uutta ajateltavaa lapselle

Hohto on ollut täydellisen nätisti! Tänään olivat jo kaikki pojat lähes koko päivän vihreällä, ohuet langat kiertää ympärillä eikä ole edes sähköä mutta siellä ne kaikki olivat kovin nätisti.



Hohdolle laitoin tänään suitsia päähän ja kuolaimia suuhun. Niskahihna ja otsapanta saivat korvaparin väliinsä aivan ongelmitta ja leukahihnaakin sai säädellä ilman että pikkupoikaa mitenkään häiritsi. Kuolaimet haisivat ensin kovin hassuilta eikä leukaluut meinanneet irrota toisistaan, mutta koska eivät sen kummempaa kieltäytymisreaktiota aiheuttaneet niin hiukan suupielestä kutittelemalla aukesivat ja kuolaimet menivät nätisti suuhun. Sen jälkeen oltiin taas kuin ei mitään, käytiin metsässä kävelyllä suitset päässä, mentiin kapeita polkuja ja kiivettiin mäkiä. Jouduttiin molemmat hieman katselemaan mihin koipemme asetamme.




Pihalla vielä nopiasti nuuskaistiin, että miltä silat tuoksuvat ja miltä ne näyttävät. Joku kaunis päivä niitä voi hiukan koittaa nostaa selän läheisyyteen ;)
Ps. kuvat suurenevat klikkaamalla!


Illan päätteeksi ruokailuhetki. Taustalla näkyy mr. Kaapo

10. Uusia tuulia äijälaumassa

Hohto on siis saapunut jo kotiin! Lastaus, matkustus ja purku sujuivat kaikki lähestulkoon kirjojen oppien mukaisesti.

Kotipihassa päästettiin laps samantein "isojen poikien" joukkoon. Seurana sillä on nyt 3v eestintyöhevosruuna ja Kaapo, jotka molemmat ovat suhteellisen pomottajaluonteisia äijiä. Hohto joutui siis heti toteamaan, että näille korstoille ei kannata ryppyillä.

Eestin työhevosruuna Kill oli innoissaan ja alusta asti haastoi Hohtoa kilpajuoksulle. Vastoin kaikkia odotuksiani, Kaapo alkuhaistelujen jälkeen vetäytyi enemmän omiin oloihinsa ja lähelle tullessaankin piti enempi yllä "huolehtiva isä"- roolia kuin alistajaa. Killiä vastaan toimi siis enemmänkin suojelusenkelinä, mutta jos pikkuinen ei sen mielestä käyttäytynyt sopivasti niin vilautti hieman hammasriviä josta fiksu poika Hohto otti kyllä joka kerta opikseen.

Tänään aamusella oli Kill ja Hohto kuuleman mukaan pientä leikkimielisen matsinpoikasen tynkää aloittanut, mutta tutustumisen ollessa vielä vaiheessa ei leikissä sen pidemmälle menty. Kaapo oli myös heinäkasoilla vilauttanut taas hampaitaan jotta Hohtokin tietää olevansa syömisjärjestyksessä viimeisenä. Heinät kuitenkin jaetaan niin, että jokainen varmasti saa sen verran kun maittaa.

Tämän päivän ovat minun kiusaamiseltani pojat saaneet olla rauhassa, mutta huomenissa otan molemmat poikani pieneen käsittelyyn - yksin tai yhdessä, tiedä vielä siitä. Toista tarhaa pitäisi siivoilla, joten saattaa olla että otan molemmat poitsut siihen pitämään seuraa.

Ja elämä jatkuu!

9. Laps tulee kotiin!

Viimein on saatu ratkaisu tässä viimeisen pari viikkoa pään vaivaa aiheuttaneisiin asioihin. Ongelmat toivottavasti kaikkonevat kaikki nyt sillä, että haetaan Hohto-poika pikimmiten kotiin. Hakupäiväksi on sovittu nyt tiistai 24.5.2011. Toivotaan, että kaikki menee kuten elokuvissa.

8. Katkolla

Blogger oli selvästi jonkin asteisella hermolomalla, sinä aikana kirjoitetut viestini eivät ilmeisesti ole nähneet päivänvaloa. Lyhyesti siis eilisestä ja tästä päivästä, muut eivät olleet niin kovin merkityksellisiä.

Eilen kävin hiukan kiireellä tallilla matkalla töistä kotiin. Lähinnä kävin hakemassa muutamia tarvikkeita, joita saatan tarvita sunnuntaina kun lähden moikkaamaan Hohto-poikaa. Kaapon kanssa otettiin siis ihan lyhyt sessio irtojuoksutuksen merkeissä. Treenasin lähinnä itseni takia tätä minunkin paljon hehkuttamaan join-uppia. Olin äääärettömän iloinen siitä, että Kaapo oli alusta asti hyvin luottavaisella tuulella ja ottamassa homman nk. "vakavasti". Kahden ensimmäisen hurraa-kierroksen jälkeen, Kaapo jäi rauhalliseen raviin pienehkölle ympyrälle minun ympärilleni. Sisäkorva osoitti koko ajan minuun päin ja huulet hamusivat ilmaa jo muutaman kierroksen jälkeen. Suunnan vaihdokset sujuivat kuin oppikirjoissa.
Itse join-upia piti kokeilla muutamaan kertaan, kun pysähdyttyäni Kaapeli jäi tutkailemaan maisemia. Kolmannella kerralla Kaapo miettin vain sekunnin tai kaksi kun kuulin jo lähestyvät askeleet takaani.
Palkkioksi Kaapo sai palan leipää, sekä siinä samantein pihalla perusteellisen harjauksen höystettynä kevyellä pintahieronnalla :) Uskoisin, että molemmille jäi siitä hyvä fiilis.

Tänään alotin treenin kevyellä irtohypytyksellä. Kaapolla oli kumman paljon virtaa, peräpää lensi ja jonkun asteen levadetkin tuntui sujuvan. Esteille sai jälleen kerran alussa hieman painostaa, mutta jo muutaman hypyn jälkeen ristikkoa toisella pitkällä sivulla hypittiin itekseen samalla kun emäntä juoruaa puhelimessa ja istuu olkipaalin päällä..
Satuloin Kaapon alkulämppäilyjen jälkeen ja hyppäsin selkään. Huomasi taas, etten hetkeen ole kovin vakavasti Kaapolla ratsastanut sillä menetin heti kättelyssä selästä käsin Kaapon luottamuksen liian kovan käteni kanssa. Kaapohan on suusta siis aivan äärettömän herkkä ja minun käsiongelmistani antaa kyllä välitöntä palautetta. Minä mietin ensin, että onkohan Kaapolla selkä kipeä kun käynnissä teki äkkipysähdyksiä ja kun ravia pyysin niin muutaman askeleen jälkeen teki samanlaisen äkkipysähdyksen niin että melkein kaulalle lensi. Hetken tosiaan pohdin, että missä vika kunnes sen ihan itse hoksasin. Sen jälkeen menikin melkein parikymmentä minuuttia siihen, että sain ansaittua luottamuksen kykyihini takaisin ja saatiin otettua hiukan ravi- ja laukkapätkää.

Esteelle ei Kaapo myöskään meinannut alkuun uskaltaa kanssani ollenkaan. Onneksi pienellä rohkaisulla uskalsi kuitenkin koittaa, ettei tarvinnut alkaa väittelemään ;) Viimeisestä hevosella hyppäämästäni esteestä on taas aikaa, joten munasin kyllä pahaksi onneksi itse ensimmäisen hypyn. Olin onneksi ottanut varmuudeksi harjasta kiinni, etten vahingossakaan antaisi Kaapolle suuhun yhtään painetta. Sen sijaan kantapääni heittivät härän pyllyä, eli loikkasivat jonnekkin konin persuksiin mitä seurasi esteen jälkeen samantien pieni pukki. No, eipä enää sen jälkeen jalatkaan heittänyt ja kädetkin pysyivät mukana ilman harjasta kiinni pitämistä.. Muutama aivan loistava loikka saatiin hypättyä etenkin laukassa molempiin suuntiin.

Kaapo on lyhyessä ajassa itsekseen oppinut yllättävän hyvin itse mittaamaan askelia ja sovittamaan hyppyjä. Se on loistava juttu jo senkin takia, sillä näin kun vielä omatkin taidot ovat ruosteessa, en viitsi yrittää avuillani hirveästi häiritä sen hyppyjä vaan antaa mennä niin kuin tuntuu luonnolliselta.

Täytyy kyllä sanoa, että Kaapo on aivan loistava opetushevonen. Välitön palaute tehdyistä virheistä auttaa oikeasti tällaista puskaratsastelijaakin kehittymään, kun hevonen pistää selvästi samantein pillit pussiin jos käsittely ei miellytä.

Sitten muihin aiheisiin.. Tänään kaikkien hyvien ja huonojen uutisten keskellä on päätetty, että Hohto haetaan "omaan" pihaan kesäkuun viimeisellä puoliskolla. Ehkä jo heti kuun puolivälin jälkeen. Tervetuloa Hohto!

7. Ravihevonen hyppää

Toukokuun ensimmäinen viikko on loistava ajankohta aloittaa "kesäkausi" johon meillä maneesin puutteessa kuuluu esteet.

Kevään ensimmäinen hyppelyhetki on nyt siis takana. Aloitettiin ihan laittamalla perätysten kaksi maapuomia, noin yhden (ison, tai kahden pienen) laukka-askeleen etäisyyden päähän toisistaan. Alku oli suoraan sanoen järkyttävää katseltavaa. Pikkuravurilla oli jo maapuomeilla jalat ihan rusetilla, kompasteli niihin kun ei viitsinyt jalkojaan nostaa. Jälkimmäisen esteen nostin sitten aivan minimini ristikoksi toivoen että tilanne paranee ja Kaapo alkaa nostelemaan jalkojaan. No eihän niin käynyt, kolinkolin ja jalat sekä pää rusetilla keskenään.

Vasta kun jälkimmäisen nosti pieneksi pystyksi, alkoi löytymään ne jalatkin paikalleen. Hämmästyttävää nähdä, miten lihakset alkaa vertymään ja takajalatkin löytävät paikkansa kun vaan sitkeästi jatketaan työntekoa.

Alussa Kaapon sai suorastaan pakottaa este"käytävälle", ja sielläkin saattoi stopata kahden puomin väliin. Sitten kun se potku sinne persauksiin löytyi, ei ruunanreppanaa saanut enää edes pysähtymään kun se huiteli itekseen ympyrää hyppien esteitä omaan tahtiin.

Viimeisenä mentiin jopa kahta pystyä peräkkäin, kun kerran intoa riitti eivätkä jalatkaan olleet enää solmussa.

Kaapon huonohkon kunnon vuoksi, nostettiin esteitä aika rivakkaan tahtiin ja mentiin jokaista korkeutta vain kaksi kertaa per suunta. Noin 40minuutissa oltiin hypyissä valmiita, ja käytiin sitten jäähdyttelylenkki kävelemässä ihan itsekkin omia jalkoja käyttäen.

Oli kiva kyllä nähdä, kuinka Kaapo ihastui hyppäämiseen heti kun oli löytänyt jutun jujun. En malta odottaa sitä kun saa ottaa Hohdon mukaan kentälle katselemaan ja ottamaan mallia innokkaasta Kaaposta.

Mukana hieman kuvasatoa hyppyhetkestä. Kyllä sitä ponnua löyty lopulta ihan kiitettävästi!

6. Varmassa vara parempi

Tänään meni koko ruokatunti siihen kun keskustelin Tapiolan asiakaspalvelijan kanssa puhelimitse Hohdolle tulevista vakuutuksista. Puoli tuntia melkein piti kesken keskustelun vain hengailla linjoilla, kun aspa soitti ylemmälle tasolle kyselläkseen että miten nää nyt oikein menee..

No, jos nyt oikein ymmärsin niin kaiken pitäisi olla kunnossa. Hohto läpäisi tänään eläinlääkärin tarkastuksen ja paperit siitä saan postissa jo tällä viikolla toivottavasti. Sitten pitäisi samantein kiikuttaa ne Tapiolaan, jolloin vakuutus on sinetöity. Otin Hohdolle nyt sitten vastuu-, henki- ja laajan eläinlääkärikuluvakuutuksen. Kesän lopuksi mahdollisesti vaihtuu suppeaan, kun ei enää olla orilaitumella riekkumassa.. Tai saa nähdä millainen hulivili se on kotipihassa. ;)

Toivottavasti nyt ymmärsin oikein kaiken aspan höpötyksen. Yritti se jotain tyrkyttää kotivakuutuksiakin meille, sanoin kyllä että minä en tiiä niist mitää että mies hoitaa sen puolen :D Nyt ne vissiin koittaa kuitenkin parin viikon sisällä ottaa meihin yhteyttä asian tiimoilta.. Juu, no yrittää sopii.

Mä en sitten yhtään tykkää jutella puhelinmyyjien tai muiden tuommosten kans, ku en osaa sanoa ei. Eli kun joka kerta sanoo kyllä niin tulevaisuudessa on ongelmissa kun on pakko pakottaa ittensä sanomaan ei :D Tärkeintä nyt kuitenkin, että saa nuo Hohdon hommat kuntoon niin voi turvallisin mielin lähettää sen orilaitumelle (joka muuten tapahtuu jo tänä perjantaina!).

Peukut pystyssä kuitenkin, ettei kesän aikana mitään käy :)

5. Linkkejä

Keräilen tähän lähinnä itselleni muistiin linkkejä, joita kuvittelen tarvitsevani jonain ennalta määräämättömänä hetkenä joka ei välttämättä koskaan tule.

http://www.suomenratsut.fi/varsasta-ratsuksi
Lyhyesti ja ytimekkäästi varsan koulutuksen vaiheet

http://www.onnenvuorenluomutila.net/
Paikka jossa Hohto viettää kesän 2011

http://www.tapiola.fi/www/Yksityisasiakkaat/Vakuutukset/Elaimet/Ratsu/etusivu.htm
Vakuutukset Tapiolasta ratsuhevosille

4. Hevoskuiskailua

Tallivapaa Vappupäivä ei suunnitelmista huolimatta kulu ilman ajatustakaan hevosista, niin kuin oli suunniteltu. Jostain syystä ihan sama mitä tekee, koko ajan mielessä pyörii etu- tai taka-alalla suunnitelmia ja projekteja joita tuntuu olevan kovin kiire päästä toteuttamaan.

Kaikki suunnitelmat eivät toki koske pelkkää syksyllä saapuvaa Hohto-poikaa. Myönnän rehellisesti olevani hyvin pitkälti ratsastuspainotteinen tyyppi. Maasta käsin tehtävät hommat eivät ole missään vaiheessa olleet vahvinta (tai edes verrattain vahvaa) alaani. Tuire Kaimion Hevosen kanssa-kirja on löytänyt tiensä takaisin yöpöydälleni ja siihen seuraksi on istutettu Monty Robertsin Hevoskuiskaajan käsikirja. Vaikka etenkin viimeiseksi mainittua opusta ja kirjoittajaa monet pitävät kukkahattutätien hölynpölynä ja jopa ensinnä mainittuakin on joku joskus rankasti kritisoinut, sisältävät molemmat kirjat mielestäni hyviä ohjeita joka tason hevosihmisille. Kukaan ei kuitenkaan koskaan täydellisesti ymmärrä hevosten sielunelämää ja sitä, miksi ne reagoivat asioihin milloin mitenkin.

Tuire Kaimion opus kertoo hyvin laajalti nimenomaan siitä miten hevonen luontaisesti reagoi asioihin ja miten niihin kannattaa itse suhtautua. Mitä hevonen ajattelee ja miksi. Hevoskuiskaajan käsikirja kertoo samasta aiheesta jonkin verran, mutta erona Tuire Kaimion kirjaan, pidän Robertsin kirjan selkeistä kuvista esimerkkeinä siitä miten meidän oma kehonkielemme vaikuttaa hevoseen.

Vaikka pyöröaitausta ei meidänkään tallilla ole, ja tuskin on tulossakaan, on Robertsin kirjan Join-up -luku yksi eniten lukemistani. Kuvissa on mielestäni hyvin selostettu niin sanoin kuin kuvinkin, että miten irtojuoksutuksessa hevoseen vaikuttaa niinkin pieni asia kuin se, että mihin kohtaan hevosta katsoo ja miten.

Miten näiden kirjojen lukeminen sitten vaikuttaa itse hevosteluuni, niin Tuire Kaimion vinkit uusiin asioihin totuttamiseen otetaan käyttöön ennen kaikkea syksyn tullen Hohdon kanssa.
Robertsin oppeja taas aion kesän mittaan testailla ymmärtäväisen (joskin välillä kovin temperamenttisen) Kaapon kanssa. Kaapon kanssa näitä asioita on hyvä harjoitella siinä mielessä, että kun se ei ymmärrä mitä sille viestitään niin se ei tee mitään tai jopa osoittaa selvästi mieltä siitä että "herra johtaja" on nyt aivan perseestä. Kaapon kanssa siis ainakin tietää milloin tekee oikein ja milloin ei. Muutoin upean luonteensa takia Kaapo ei koskaan muistele myöhemmin surkeasti päättynyttä koulutusepisodia, eikä luottamuksen menetys irtojuoksutusharjoitteluissa (kun tämä "hevoskuiskaaja" yrittää saada tahtoaan läpi aivan väärin keinoin ja lopulta hermostuu kun tyhmä koni ei ymmärrä, tuskin hiiretkään uskoo minun olevan hyvä johtaja) kanna ratsastushetkiin.

Kesän aikana pitäisi siis koittaa harjoitella join-upin kikkoja sen verran, että niitä ehkä uskaltaisi talven aikana kokeilla Hohdon kanssa irtojuoksutuksen ja lopulta ihan juoksutuksen merkeissä. Ihan siansaksaa ei sinne aitaukseen kannata varsalle mennä viittomaan, joten täytyisi tosiaan Kaapon kanssa kokeilla että onko minusta hevoskuiskaajaksi... Tai edes keskinkertaiseksi ja lähes luotettavaksi johtajaksi.

Näissä fiiliksissä peiton alle imemään oppia kirjoista, jotta pääsee ensi viikolla harjoittelemaan käytännössä.

Soronoo!

3. Vielä suurempi päätös tehty

Eli nyt on tosiaan tehty taas astetta suurempi päätös. Ostin nimittäin varsan.

Oripoika Tarun Hohto lähtee toukokuun alussa Lammille orilaitumelle, jonne maksan siitä vuokraa. Syksymmällä Hohto tulee sitten ihan omaan (tarkemmin ottaen ystävän) talliin asumaan. Ilostuttaa, jännittää ja kaikkea muutakin ihan sekaisin.

Toisaalta olo on rauhallinen, kun tätä jonkun aikaa tuli vatvottua ja pohdittua ja jännättyä, että pitäisikö vaiko eikö ja kukako mikäkö ja missäkö. Nyt on sitten päätös ja valinta tehty ja nimi paperissa, joten meni syteen tai saveen, suoraan puusta ojaan, niin näillä mennään nyt!

Aika näyttää mitä tapahtuu, ja varmasti tulen raportoimaan lisää ja laittelemaan kuvia kunhan Hohtoon tarkemmin pääsee tutustumaan. :)

2. Päätös tehty

Nyt on kai sitten periaatteessa päätös tehty. Varsa on valittu (ei varattu) ja tallipaikkakin varattu. Nyt sitten perjantaina nenä kohti Hämeenlinnaa katsomaan tätä toivottavasti iki-ihanaa varsaa, ja jos kaikki menee niin kuin olen suunnitellut, pitäisi sen jälkeen saada julistaa sanomaa siitä että kaupat on tehty. Tällä varsalla johon silmäni iskin, on kyllä toinenkin mahdollinen ostaja joka on jo käynyt varsaa katsomassa ja tykästynyt, muttei vielä tehnyt päätöstä. Toivottavasti ei tee sitä ennen perjantaita, tai ainakaan sellaista päätöksesta josta koituisi minulle jotain haittaa.

Erittäin suurella jännityksellä ja mielenkiinnolla odotan, mitä perjantai tuo tullessaan.

1. Ensimmäinen muistiinpano

Vihdoin ja viimein sain aloitettua blogin elämäni kaviokkaammasta puolesta (siis siitä joka yrittää koko ajan vallata lisää tilaa elämäni muilta osa-alueilta).

Tällä hetkellä omistan yhden hevosen. 10-vuotias lämminverinen ruuna Kaapo (Kapaxon) tuli minulle sattuman ja yllätysten kautta sen suuremmitta suunnitelmitta pari vuotta sitten. Kaapon omistaja oli jättänyt tallivuokrat maksamatta ja hevosen hoitamatta, jonka vuoksi Kaapo käytännössä joutui tallinomistajan omistukseen joka jonkun aikaa hevosta piti itsellään mutta luovutti lopulta ilmaiseksi pois - minulle.

Kaapon koulutus luonani alkoi siis aivan alusta. Kärrytelty sen kanssa oltiin aiemmin ja se sujui ja sujuu edelleenkin kuin tanssi. Ratsukoulutus sensijaan aloitettiin ihan nollilta. Satula selkään ja liinan päähän hölkkäilemaan.

Ei mennyt kauaakaan kun noustiin jo selkään ja siitä ollaan sitten pikkuhiljaa pääosin iteksemme opeteltu ratsujen kikkoja. Tänä aikana omat vähäisetkin kouluratsastustaitoni ovat kuihtuneet pois, joten olemmekin ehkä jossain määrin tehneet toisistamme toistemme laiset. Vähän on ehkä erikoiset avut ja komennot, mutta tärkeintä on että ymmärrämme toisiamme :)

Näillä mennään, lisää kaikesta selviää jatkossa :)