Maanantaina kävi kengittäjä vuolemassa Hohdon ja Kaapon. Kaapolta löysi samalla kaviopaiseen, joka tämän ontumisen on nyt siis aiheuttanut huolimatta ell puheista siitä, ettei kipulääke auta kaviopaiseeseen ja siitä että ontuminen alkoi yllättäen kesken ratsastuksen..
Tärkeintä kuitenkin siis, että syy on löytynyt ja hoito aloitettu. Maanantaista alkaen jäi siis täksi viikoksi sulfakuurille sekä 2x päivässä vaihdettava betadinehaude kipeästä jalasta. Ensi viikon alussa kengittäjä tulee käymään uudestaan ja laittaa silloin Kaapolle kengät jalkaan jotta saadaan paisejalkaan välipohja suojaamaan kavion pohjaan tehtyä reikää sekä lialta että kovilta osumilta (kivet, juurakot).
Hohdon juoksutusta olen jatkanut kerran tai pari viikossa, pitäen ainakin yhden päivän sellaisena että vain harjoitellaan paikallaan seisomista, harjataan kunnolla ja tehdään pihalla muutamia talutusharjoituksia.
Juoksutuksessa Hohto käyttäytyy jo paljon paremmin. Pysähtymiskäsky menee 90% kerrasta läpi, samoin käyntiin lähdetään yhdestä kehotuksesta. Raviin saa useimmiten muutaman kerran pyytää, mutta siitä käyntiin ja lopulta seis menee jo oikein hyvin.
Kuva otettu kamerakännykällä joten hiukan on harmaa ja suttuinen. Ohjat roikkuvat selän päällä. Nätisti seisoo poitsu :)
Tänään Hohdolla oli ensimmäistä kertaa koko valjassetti päällä, tähän asti kun on pärjätty Kaapon ratsastusvyöllä ja takaa-ajossa liinat kiinni riimussa. Nyt siis pistettiin paikalleen silat, joiden kanssa nyt aiempaan ei muuta eroa ole kuin vähän lisääntynyt paino. Häntä- ja rintaremmi löysivät myös paikkansa, eikä Hohdolla ollut mitään pahaa sanottavaa kummastakaan. Isothan nuo remmit olivat, kun Kaapollekkin melkein pienimpään reikään kiinnitetään. Tärkeintä kuitenkin, että olivat päällä ja sen verran kiinnitettyinä etteivät putoa matkasta. Oikeat ajo-ohjat laitettiin jo kiinni kuolainrenkaisiin. Niihin ei kuitenkaan annettu painetta muutoin kuin hyvin kevyesti pysähdyksissä sekä yhdessä käännöksessä mikä tehtiin.
Hohto meni todella nätisti. Käskystä pysähtyy todella nätisti vaikka käsky tuleekin pyllyn takaa, mutta käyntiin lähti vain minun perässäni vaikka ihana apukäteni ja hevosteni toinen äiti Maria siellä ohjia koitteli pyllyn päällä heilutella liikkeenlähdön merkiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti