Kaapon ja Hohdon ikioma rapsuttajahoitajavalmentaja Maria oli tänäkin viikonloppuna tallilla mukanamme häseltämässä.
Lauantaina juoksutimme ensin Hohdon, jolla oli alkujaan hiukan ylimääräistä energiaa muttei onneks niin paljon kuin menneenä torstaina jolloin Hohdon uusi idea oli juoksuttaessa singahtaa tangentin suuntaan repäisten palan ihoa mukaan kädestäni jota en tietenkään ollut käsinein suojannut. Lauantaina mentiin siihen verrattaen siis rauhallisesti, ei yhtäkään pukkia (torstaina hyvä jos sekunnin oli välillä kaikki neljä jalkaa samaan aikaan maassa). Vauhtia oli hiukan ja sen mukana myös pientä puskemista ulos ympyrältä mutta käsissä kuitenkin pysyi. Oikea kierros selvästi pehmeämpi kuin vasen, silti asettuu paljon ulos ja näyttää kulkevan enemmänkin neliön muotoista uraa kuin ympyrää, vaikka tasaisella suurella pellolla mennään.
Kaapoa juoksutettiin myös lauantaina, tapansa mukaan kovin rauhallinen oli lukuunottamatta Marian kokeilua saada Kaapo laukkaamaan ympyrällä mikä ei laukkatauon jälkeen ollut mitenkään erityisen kaunista, tasapainoista eikä etenkään rauhallista..
Tänään taas juoksutettiin Hohto, meni vielä paremmin kuin eilen. Pysähtymiset käskystä ehkä se isoin kompastuskivi tällä hetkellä, joten sitä harjoitellaan lisää. Kaapon kanssa tehtiin taas tämä n. 8km lenkki kärryjen kanssa. Lehmät ja navetan lantalan paskakasa olivat superpelottavia, mutta muuten meni oikein mukavasti. Hiukan pöljähän tuo Kaapo ajaessa on, seilaa ees sun taas tien reunasta toiseen eikä muutenkaan ole liian energinen.
Siinäpä se.
Tylsyyksissäni (taisiis, odotan että kello tulee tarpeeksi jotta voin käydä nukkumaan) täytän kyselyn tähän perään:
1. Kuinka kauan olet ratsastanut?
-noin 15 vuotta
2. Minkä ikäinen olet?
-20
3. Miten ajauduit ratsastuksen pariin?
-En muista, taisin alunperin haluta siksi kun kaveritkin olivat alottamassa alkeiskurssia läheisellä tallilla
4. Kuinka usein käyt tallilla?
-Aina kun ehdin. Vaihtelevasti 4-7 krt viikossa
5. Onko sinulla hoitohevosta/vuokrahevosta/omaa hevosta?
-2 omaa kuten näkyy :)
6. Oletko kilpaillut? Jos kyllä, niin millä tasolla?
-Esteitä vain, 80cm korkein kisattu taitaa olla. En ole koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen kun ratsastamisesta puhutaan.
7. Mitä teet yleensä kun ratsastat?
-Istun hevosen selässä. Yleensä mennään sileällä, toisiksi eniten maastoillaan ja viimosena hypätään.
8. Oletko pitänyt tunteja?
-Kavereille vain.
9. Teetkö tallitöitä? Jos niin, niin mitä?
-Auttelen sen verta mitä pyydetään aina kun tallilla käyn, teen myös ihan iltatallia pyynnöstä tallivuokran alentamiseksi.
10. Oletko ratsastanut ilman satulaa? (hypännyt yms?)
-Juu, sileällä, maastossa, esteitä..
11. Entä maastoillut/uittanut?
-Maastoillut ja uittanut kyllä.
12. Oletko ajatellut tekeväsi hevosista ammatin?
-En mitä todennäköisimmin. Lisätienestinä miksei, mut ei päivätyönä.
13. Millaisista hevosista pidät eniten?
-Kilteistä, mutta joilla pilkettä silmäkulmassa ja "omia juttuja"
14. Viihdytkö tallilla vaikka et ratsastaisikaan?
-Tottakai
15. Mukavin hevosmuistosi?
-Vaikea sanoa mukavinta, tallilla on aina mukavaa:)
16. Onko sinulla kokemusta varsoista? Millaisia?
-Toinen omistahan on tuo 1v varsa. Hyviä kokemuksia, fiksu jätkä :)
17. Pelkäätkö hevosia?
-Vaan jos sille on aihetta
18. Kerro tallisi ilmapiiristä.
-Loistava
19. Mikä on lempiratsastusvarusteesi?
-Varmaan talviratsastushousut. Isot jättimutanttihousut jotka on tosi lämpimät. Nuo perus ratshousut on kyllä kans kivat.
20. Oletko kokeillut raveja?
-En oo veikannu, enkä myöskään ajanu (kilpaa)
21. Harrastatko mitään muuta kun hevosia? Mitä?
-Koulua ja töitä
22. Millaisia hevosia tallillasi on?
-Nuoria ja vanhoja; eniten suokkeja, lisäksi shettismix, eestintyöhevonen ja pv
23. Onko muita eläimiä?
-Tallilla vai? No hiiriä ja rottia. Sekä kolme koiraa:)
24. Harrastaako kukaan sukulaisistasi hevosia?
-Äiti harrastaa.
25. Miten kuljet tallille?
-Autolla.
Hyvää yötä!
sunnuntai 28. elokuuta 2011
perjantai 19. elokuuta 2011
25. Edistytään
Muutama kirjoitus taas jäänyt väliin..
Maanantaina kävi kengittäjä vuolemassa Hohdon ja Kaapon. Kaapolta löysi samalla kaviopaiseen, joka tämän ontumisen on nyt siis aiheuttanut huolimatta ell puheista siitä, ettei kipulääke auta kaviopaiseeseen ja siitä että ontuminen alkoi yllättäen kesken ratsastuksen..
Tärkeintä kuitenkin siis, että syy on löytynyt ja hoito aloitettu. Maanantaista alkaen jäi siis täksi viikoksi sulfakuurille sekä 2x päivässä vaihdettava betadinehaude kipeästä jalasta. Ensi viikon alussa kengittäjä tulee käymään uudestaan ja laittaa silloin Kaapolle kengät jalkaan jotta saadaan paisejalkaan välipohja suojaamaan kavion pohjaan tehtyä reikää sekä lialta että kovilta osumilta (kivet, juurakot).
Hohdon juoksutusta olen jatkanut kerran tai pari viikossa, pitäen ainakin yhden päivän sellaisena että vain harjoitellaan paikallaan seisomista, harjataan kunnolla ja tehdään pihalla muutamia talutusharjoituksia.
Juoksutuksessa Hohto käyttäytyy jo paljon paremmin. Pysähtymiskäsky menee 90% kerrasta läpi, samoin käyntiin lähdetään yhdestä kehotuksesta. Raviin saa useimmiten muutaman kerran pyytää, mutta siitä käyntiin ja lopulta seis menee jo oikein hyvin.
Kuva otettu kamerakännykällä joten hiukan on harmaa ja suttuinen. Ohjat roikkuvat selän päällä. Nätisti seisoo poitsu :)
Tänään Hohdolla oli ensimmäistä kertaa koko valjassetti päällä, tähän asti kun on pärjätty Kaapon ratsastusvyöllä ja takaa-ajossa liinat kiinni riimussa. Nyt siis pistettiin paikalleen silat, joiden kanssa nyt aiempaan ei muuta eroa ole kuin vähän lisääntynyt paino. Häntä- ja rintaremmi löysivät myös paikkansa, eikä Hohdolla ollut mitään pahaa sanottavaa kummastakaan. Isothan nuo remmit olivat, kun Kaapollekkin melkein pienimpään reikään kiinnitetään. Tärkeintä kuitenkin, että olivat päällä ja sen verran kiinnitettyinä etteivät putoa matkasta. Oikeat ajo-ohjat laitettiin jo kiinni kuolainrenkaisiin. Niihin ei kuitenkaan annettu painetta muutoin kuin hyvin kevyesti pysähdyksissä sekä yhdessä käännöksessä mikä tehtiin.
Hohto meni todella nätisti. Käskystä pysähtyy todella nätisti vaikka käsky tuleekin pyllyn takaa, mutta käyntiin lähti vain minun perässäni vaikka ihana apukäteni ja hevosteni toinen äiti Maria siellä ohjia koitteli pyllyn päällä heilutella liikkeenlähdön merkiksi.
Maanantaina kävi kengittäjä vuolemassa Hohdon ja Kaapon. Kaapolta löysi samalla kaviopaiseen, joka tämän ontumisen on nyt siis aiheuttanut huolimatta ell puheista siitä, ettei kipulääke auta kaviopaiseeseen ja siitä että ontuminen alkoi yllättäen kesken ratsastuksen..
Tärkeintä kuitenkin siis, että syy on löytynyt ja hoito aloitettu. Maanantaista alkaen jäi siis täksi viikoksi sulfakuurille sekä 2x päivässä vaihdettava betadinehaude kipeästä jalasta. Ensi viikon alussa kengittäjä tulee käymään uudestaan ja laittaa silloin Kaapolle kengät jalkaan jotta saadaan paisejalkaan välipohja suojaamaan kavion pohjaan tehtyä reikää sekä lialta että kovilta osumilta (kivet, juurakot).
Hohdon juoksutusta olen jatkanut kerran tai pari viikossa, pitäen ainakin yhden päivän sellaisena että vain harjoitellaan paikallaan seisomista, harjataan kunnolla ja tehdään pihalla muutamia talutusharjoituksia.
Juoksutuksessa Hohto käyttäytyy jo paljon paremmin. Pysähtymiskäsky menee 90% kerrasta läpi, samoin käyntiin lähdetään yhdestä kehotuksesta. Raviin saa useimmiten muutaman kerran pyytää, mutta siitä käyntiin ja lopulta seis menee jo oikein hyvin.
Kuva otettu kamerakännykällä joten hiukan on harmaa ja suttuinen. Ohjat roikkuvat selän päällä. Nätisti seisoo poitsu :)
Tänään Hohdolla oli ensimmäistä kertaa koko valjassetti päällä, tähän asti kun on pärjätty Kaapon ratsastusvyöllä ja takaa-ajossa liinat kiinni riimussa. Nyt siis pistettiin paikalleen silat, joiden kanssa nyt aiempaan ei muuta eroa ole kuin vähän lisääntynyt paino. Häntä- ja rintaremmi löysivät myös paikkansa, eikä Hohdolla ollut mitään pahaa sanottavaa kummastakaan. Isothan nuo remmit olivat, kun Kaapollekkin melkein pienimpään reikään kiinnitetään. Tärkeintä kuitenkin, että olivat päällä ja sen verran kiinnitettyinä etteivät putoa matkasta. Oikeat ajo-ohjat laitettiin jo kiinni kuolainrenkaisiin. Niihin ei kuitenkaan annettu painetta muutoin kuin hyvin kevyesti pysähdyksissä sekä yhdessä käännöksessä mikä tehtiin.
Hohto meni todella nätisti. Käskystä pysähtyy todella nätisti vaikka käsky tuleekin pyllyn takaa, mutta käyntiin lähti vain minun perässäni vaikka ihana apukäteni ja hevosteni toinen äiti Maria siellä ohjia koitteli pyllyn päällä heilutella liikkeenlähdön merkiksi.
perjantai 12. elokuuta 2011
24. Parempaan päin?
Kipulääke on tehonnut. Kaapo suostuu jo kävelemään, ja käveleekin ihan reippahasti laitumella mutta ontuu selvästi yhtä jalkaa. Eilen kun ei ilman kipulääkettä suostunut askeltakaan ottamaan.
Oletetaan nyt siis toistaiseksi, että on revähdys ja annetaan kipulääkettä viikonlopun yli. Katsellaan alkuviikosta sitten että voidaanko kipulääkitys lopettaa ja miltä sen jälkeen sitten näyttää.
Hohdon kanssa tänään jatkettiin "juoksuttamista". Pysähtyminen ei ollut tänään Hohdon mieleen ja sai ihan reippaasti komentaa ennen kuin pysähtyi kokonaan ja kerrasta. En sen vuoksi ottanut sitten ravia ollenkaan, että pysyttiin hyvän tuulen vesillä. Saatiin kuitenkin paljon onnistumisia. :)
Oletetaan nyt siis toistaiseksi, että on revähdys ja annetaan kipulääkettä viikonlopun yli. Katsellaan alkuviikosta sitten että voidaanko kipulääkitys lopettaa ja miltä sen jälkeen sitten näyttää.
Hohdon kanssa tänään jatkettiin "juoksuttamista". Pysähtyminen ei ollut tänään Hohdon mieleen ja sai ihan reippaasti komentaa ennen kuin pysähtyi kokonaan ja kerrasta. En sen vuoksi ottanut sitten ravia ollenkaan, että pysyttiin hyvän tuulen vesillä. Saatiin kuitenkin paljon onnistumisia. :)
23. Kipeä koipi
Eilen Kaapo oli sitten ihan jalaton, seisoi keskellä laidunta paikallaan pitäen painon takajaloilla, eikä antanut nostaa muista jalkoja kuin kipeän jolle ei enää anna yhtään painoa. Ei suostu siis kävelemään.
Kaviot eivät ole kuumat, koivet ei lämpimät eivätkä turvonneet vieläkään, en löytänyt merkkiä esim. käärmeenpuremasta eikä kavion pohjassakaan ollut mitään ihmeellistä. Yllättävän ilmenemisen vuoksi sekä kenkääjä että eläinääkäri epäilivät revähdystä, mutta sen vuoksi olisi kyllä pitänyt sitten jalan lämmetä ja/tai turvota.. Jos ei ole revähdys niin toinen mitä epäilivät olisi kaviopaise, mutta siinä taas hämmentää yllättävä ilmentyminen. Kipulääkettä sai nyt, ja kuulemma kaviopaiseeseen kipulääke ei tehoa eli nyt sit seuraillaan että auttaako lääkitys vai ei ja mietitään sitten jatkoa..
Kaviot eivät ole kuumat, koivet ei lämpimät eivätkä turvonneet vieläkään, en löytänyt merkkiä esim. käärmeenpuremasta eikä kavion pohjassakaan ollut mitään ihmeellistä. Yllättävän ilmenemisen vuoksi sekä kenkääjä että eläinääkäri epäilivät revähdystä, mutta sen vuoksi olisi kyllä pitänyt sitten jalan lämmetä ja/tai turvota.. Jos ei ole revähdys niin toinen mitä epäilivät olisi kaviopaise, mutta siinä taas hämmentää yllättävä ilmentyminen. Kipulääkettä sai nyt, ja kuulemma kaviopaiseeseen kipulääke ei tehoa eli nyt sit seuraillaan että auttaako lääkitys vai ei ja mietitään sitten jatkoa..
keskiviikko 10. elokuuta 2011
22. Paluu arkeen
Paluu arkeen on siis vihdoinkin koittanut. Tänään alkoi koulu, sen jälkeen hauva takapenkille ja keula kohti Mäntsälää.
Pitkästä aikaa otin Hohdon ja Kaapon erikseen pihaan. Hohto oli kerännyt ympärilleen mutavaipan jonka poistamiseen meni jonkun aikaa, mutta Hohtoa ei onneksi haitannut - nautti vaan kun sualla pyöriteltiin. Sen jälkeen otettiin pihalla muutamat käynti-seis-peruuta-käynti-seis-peruuta ihan vaan taluttaen, jonka jälkeen uskalsin kokeilla ottaa piiskan käteen ja antaa liinassa parisen metriä tilaa. Hohto oivalsi jutun juonen heti, jäi kävelemään ympärilleni. Meni molempiin suuntiin kuin vanhalla tekijällä, pysähtyi ja lähti taas kävelemään. Rohkenin täten molempiin suuntiin ottaa myös yhdet ravi pätkät. Kun ajoitin ponnekkaan sanan ravi muutenkin lennokkaaseen askeleeseen, nousi ravi molempiin suuntiin ensi käskyllä. Käyntiin ja seis taas nätisti, kiitos ja takaisin leikkimään muiden poikien seuraan.
Kaapolle laitoin pitkästä aikaa satulan selkään, lähdettiin niitylle ratsastamaan. Käynnissä pohkeenväistöt molempiin suuntiin menivät aivan loistavasti, vaikka viime pohkeenvästöistä saattaa olla jopa vuosi aikaa? Tehtiin voltteja ja haettiin turvan paikkaa. Paikkaa ei kuitenkaan saatu oikein löytymään, joko osoitti taivaisiin tai oli kiinni ryntäissä. Muutama ihan ok hetki saatiin, minkä jälkeen päätin ottaa vähän ravia. Kaapo ei ravia kuitenkaan nostanut vaan vasempaan kierrokseen oikean laukan, mitä ihmettelin kovasti. Koska lämppärille laukka on muutenkin heikompi askellaji niin otin takaisin käyntiin ja kokeilin uudestaan laukannostoa - että saataisiin sen vasen laukka. Mutta ei, kun oikea nousi. Hidastaessani ravin kautta käyntiin, huomasin ravissa könkkäävän askeleen ja pysähtyessä Kaapo otti samantein painon pois vasemmalta etujalalta.
Kävelytin könkkäävän Kaapon tallipihaan ja huusin tallinomistajaa katsomaan, katsottiin kaikki jalat läpi muttei löytynyt mitään vikaa. Mikään jalka ei ollut turvonnut eikä kuumottanut. Mystinen ontuminen. Huomenna takaisin katsomaan, onko mitään merkkejä mistään.. Ensi viikolla tulee onneksi kenkääjä, on jo kyllä aikakin, Kaapolla niin pitkät kaviot nyt että ties vaikka ontuminen olisi jotenkin aiheutunut siitä?
Pitkästä aikaa otin Hohdon ja Kaapon erikseen pihaan. Hohto oli kerännyt ympärilleen mutavaipan jonka poistamiseen meni jonkun aikaa, mutta Hohtoa ei onneksi haitannut - nautti vaan kun sualla pyöriteltiin. Sen jälkeen otettiin pihalla muutamat käynti-seis-peruuta-käynti-seis-peruuta ihan vaan taluttaen, jonka jälkeen uskalsin kokeilla ottaa piiskan käteen ja antaa liinassa parisen metriä tilaa. Hohto oivalsi jutun juonen heti, jäi kävelemään ympärilleni. Meni molempiin suuntiin kuin vanhalla tekijällä, pysähtyi ja lähti taas kävelemään. Rohkenin täten molempiin suuntiin ottaa myös yhdet ravi pätkät. Kun ajoitin ponnekkaan sanan ravi muutenkin lennokkaaseen askeleeseen, nousi ravi molempiin suuntiin ensi käskyllä. Käyntiin ja seis taas nätisti, kiitos ja takaisin leikkimään muiden poikien seuraan.
Kaapolle laitoin pitkästä aikaa satulan selkään, lähdettiin niitylle ratsastamaan. Käynnissä pohkeenväistöt molempiin suuntiin menivät aivan loistavasti, vaikka viime pohkeenvästöistä saattaa olla jopa vuosi aikaa? Tehtiin voltteja ja haettiin turvan paikkaa. Paikkaa ei kuitenkaan saatu oikein löytymään, joko osoitti taivaisiin tai oli kiinni ryntäissä. Muutama ihan ok hetki saatiin, minkä jälkeen päätin ottaa vähän ravia. Kaapo ei ravia kuitenkaan nostanut vaan vasempaan kierrokseen oikean laukan, mitä ihmettelin kovasti. Koska lämppärille laukka on muutenkin heikompi askellaji niin otin takaisin käyntiin ja kokeilin uudestaan laukannostoa - että saataisiin sen vasen laukka. Mutta ei, kun oikea nousi. Hidastaessani ravin kautta käyntiin, huomasin ravissa könkkäävän askeleen ja pysähtyessä Kaapo otti samantein painon pois vasemmalta etujalalta.
Kävelytin könkkäävän Kaapon tallipihaan ja huusin tallinomistajaa katsomaan, katsottiin kaikki jalat läpi muttei löytynyt mitään vikaa. Mikään jalka ei ollut turvonnut eikä kuumottanut. Mystinen ontuminen. Huomenna takaisin katsomaan, onko mitään merkkejä mistään.. Ensi viikolla tulee onneksi kenkääjä, on jo kyllä aikakin, Kaapolla niin pitkät kaviot nyt että ties vaikka ontuminen olisi jotenkin aiheutunut siitä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)