41. Maaliskuu maata näyttää

Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi. Otsikon sananlasku viittaa tietenkin siihen, että yleensä maaliskuun loppuun mennessä on lumi sen verran sulanut että maa pilkottaa jo sen alta.

Vielä mennään kuitenkin helmikuun puolella ja sääkin on sen mukainen. Kevät tuntuu olevan kovin kaukana, ja lunta tullut tänään taas kolmisenkymmentä senttiä lisää. Uusi lumi vanhan surma? Toivotaan..



Hohdon helmikuu-kuvan taustan lumikasan ja muun ympäristön nähtyäni suhtaudun skeptisesti sananlaskun ennustukseen: tässä on aika paljon sulatettavaa ennen kuin maa tulee vastaan!

Hohto voi kuitenkin siis mainiosti. Tennispallo sillä on edelleen haaroissa, emmekä reippaastakaan liikutuksesta huolimatta ole sitä saaneet liikenteeseen, joten jossei nestekudos itsestään seuraavan parin viikon aikana poistu saa 14.3 tallille saapuva eläinlääkäri sen rauhoituksessa tyhjentää.

Eilen oli Hohdolla vielä henkisesti kevyt päivä, kun otettiin se jälleen perähevoseksi Kaapon kiskoessa kärryjä. Täysin kommelluksitta ei reissusta selvitty, kun yhden yllättävän pysähdyksen syy oli se, että Hohto oli päässyt irti keskellä autotietä. Syy tähän on tuntematon, sillä en ehtinyt nähdä mitä tapahtui, mutta olimme ohittamassa kohtaa jossa ojan toisella puolen jonkun matkan päässä oli hevostarhoja joissa oli hevosia, ja kun vastaan tuli polkupyörä pyydettiin Kaapo raville (ohittaa pyörät helpommin). Hohto nosti kyllä myös ravin, ja kun käänsin hetkeksi katseeni eteenpäin niin liina sinkosikin jo kädestäni. Hyppäsin alas kärryiltä kun vauhti oli tarpeeksi hidastunut. Hohto seisoi siellä tiellä ja yritti ojan yli nenä pitkänä nuuhkutella ja tuntui pohtivan että miten siitä pääsisi yli.. Takaisin päin kävellessä huomasin myös hyvin todennäköisen syyn yllättävälle töksähdykselle:
Tien pientareessa oli aivan selvästi kaksi hevosen etujalkaa astuneet harhaan ja pudonneet ojaan. Hohto on siis mitä luultavimmin nostanut ravin katse intensiivisesti vieraissa hevosissa ja on sen vuoksi sitten suistunut tieltä. Onneksi selvisi siitä itseään loukkaamatta ja antoikin itsensä kyllä samoin tein kiinni.

Onni onnettomuudessa ja hölmö poni :)




Oheen vielä kuva Hohdon jalkovälistä.. Leikkaushaava on hyvännäköinen, tikit eivät vielä näytä sulaneen mutta koska liikkuu mielellään ja haava muuten terveen oloinen niin liikkumisesta ei liene haittaa. Tuo palleromuoto tulee siis siitä nestekudoksesta ja se on noin tennispallon kokoinen. Toisella puolella pussi on täysin tyhjä.

40. Tennispallo haaroissa

Hohdon pussit olivat viime viikonloppuna yhtenä yönä keränneet itseensä isomman kasan nestettä. Maanantaista alkaen Hohto on siis saanut joka päivä neljä kertaa kylmäävää linimenttiä nivusiinsa ja lisäksi olen sitä tunnin verran päivittäin kävelyttänyt. Arvasin kyllä kävelytyksen tehon, sillä pojat liikkuvat tarhassaankin reilusti. Kävelytyksestä ei siis ole ollut mitään hyötyä.

Soitin torstaina klinikalle jossa Hohto ruunattiin ja kyselin lisäohjeita tilanteeseen. Olin jo varautunut ajatukseen, että klinikalle lähdetään tyhjennykseen justnytheti, mutta ilokseni klinikalla kertoivat, että myös kotipihassa käyvä eläinlääkäri voi sen tehdä (meillä maaliskuun puolivälissä rokotus), ja että kiire ei ole päivän päälle, kunhan ei kuukausia anna nesteiden pusseissa roikkua. Sanoi myös, että on hyvin mahdollista, että nyt kun 2 viikon levon jälkeen aloitamme liikutuksen normaalisti (siis myös ravia ja laukkaa) niin nesteet lähtevät itsestään vielä liikenteeseen. Se oli loistava uutinen, kun tähän asti kovempaa menoa on rajoittanut haavan umpeutuminen, niin nyt päästään edes kokeilemaan, että josko Hohdon aineenvaihdunta ei vaan tarpeeksi käynnissä kiihdy vaan tarvitsee enempi vauhtia.

Niin tai näin, jatketaan nyt normaalisti eläinlääkärin tuloon asti ja jos nestettä silloin vielä pusseissa on, niin tyhjennetään siinä rokotuksien yhteydessä sitten. Sen jälkeen ei mitään hätää enää pitäisi olla, sillä nesteen kertyminen on kuitenkin pysähtynyt (ei ole tullut siis lisää sen viikonlopun jälkeen kun sitä kerääntyi) joten todennäköisesti sitä ei enää tyhjennykseen jälkeen keräydy ja kaikki on täysin normaalisti. Ainoa mitä nyt seurataan, on toki se että nouseeko kuume tai käyttäytyykö Hohto muuten omituisesti, eli kuumeessa tai kivussa homma pitää tietenkin hoitaa heti. Todennäköisesti kumpaakaan ei kuitenkaan ole tulossa, mutta tietenkin seuraillaan.

Hetken taas jännitti, että tuleeko uutta klinikkareissua mutta nyt näyttää taas valoisammalta. En usko, että mitään hätää enää on tai tulee olemaan tämän asian suhteen :)

39. Nestettä ja ärsytystä

Otsikossa lyhyesti Hohdon tunnelmat.

Piikit on nyt pistetty, nämä pari viimeistä kertaa ovat olleet hieman hankalat ja tarvinnut toisenkin ihmisen siihen auttamaan ja pitämään heiluvaa ja pakoilevaa Hohtoa paikallaan. Ruoka kun ei Hohdolla toimi harhautuksena, niin on voinut keskittää kaikki ajatuksensa siihen kuinka inhottavaa pistäminen on!

Ja inhottavuus jatkuu, sillä pussit ovat nyt hiukan keränneet nestettä ja niihin on nyt kaksi päivää laitettu kylmäävää linimenttiä ympärille (klinikan ohjeiden mukaan) ja kävelytetty. Kylmä mönjä haaroissa ymmärrettävästi tuntuu inhottavalta, ja takajalka nousee herkästi. Tärkeintä on kuitenkin, ettei pure eikä potkujakaan kohdista hoitajaa kohtaan vaan on enemmän inhotuksesta ja ärsytyksestä (kuin hoitajaan kohdistuvasta pahoinpitelyn tarpeesta) johtuvaa jalkojen nostelua.

Kaapolla käväisin pienen ratsastuslenkin tänään.

Ei muuta tähän hetkeen :)

38. Ruunaryhmä

Nytton poikaintarhassa taas yhteisymmärrys, kun viimeinenkin erilainen nuori on saanut ensimmäisen aikuiskasteensa ruunauksen merkeissä.

Perjantaina siis lähdettiin kahdeksan pintaan ajamaan Hohto kyydissä (tarhasta koppiin alle 5min! Ei siis mikään ongelmatapaus) kohti Porvoon hevosklinikkaa. Vähän oltiin Porvoon päässä hukassa, kun opasteet klinikan oville puuttuivat kokonaan. Ja kun tien tasalla saman rakennuksen ovissa on vaakuna ja kauniilla fontilla teksti jostain hienoista kokoustiloista, emme ihan heti hoksanneet olevamme oikeassa paikassa. Kävin ovella koputtelemassakin, avaamaan tuli hyvin laittautunut neiti valkoisessa kauluspaidassa ja mustassa minihameessa. Oli pakko ihan vinoillakseni sanoa, että ajo-ohjeiden mukaan luovuttaisimme hevosemme heidän käsiinsä! Saatiin kuitenkin ohjeet, miten pääsemme alatasanteelle ja takaoville josta todelliselle klinikalle pääsee..

Klinikalla Hohto seisomaan pakkopilttuuseen, ottivat Hohdon passin ja vaihdettiin muutamat sanat. Hohto seisoi tosi nätisti ja rauhassa kun sitä rapsuttelin lohduttavasti siinä jännittävässä tilanteessa. Klinikalta ajoivat meidät kuitenkin pois jo ennen kuin Hohdolle tykitettiin rauhoittavia, ja poistuessamme tilasta kuulimme mennessämme kaipaavaan hirnahduksen ja hätäisen kavionkopseen. Hohto-parka hätääntyi kun tutut hävisivät ympäriltä.


Kuva otettu 6.2.2012, olen itse kärryjen kyydissä

Operaation ajan istuskeltiin Porvoossa abc:llä kaakaolla juttelemassa niitä näitä, ja yllättävän nopeasti se parikolme-tuntia vierähti ja ajeltiin takaisin klinikalle. Siellä Hohto oli jo neljällä jalalla (täällä siis kaadettiin operaatiota varten) ja pyöri ympyrää karsinassa. Pää taisi hiukan olla vielä pyörällä, mutta jalat kantoivat hyvin joten uskalsimme laittaa Hohdon paluumatkaksi koppiin ilman vahtijaa.

Klinikalla hoidettiin vielä maksupolitiikka, ja iloiseksi yllätykseksi kertoivat raspanneensa ja poistaneensa sudenhampaat samalla ja samaan rahaan. Tällaiselle ei-niin-usein rahassa pyörivälle se oli uutisena kuin lottovoitto! Se kun oli juuri ollut mielenpäällä sekin, että eletään hammashoidon aikoja, ja helmikuun budjetti jo leikkauksen vuoksi tosi tiukalla. Nyt meni sitten samaan rahaan, ja hyvähampaisen Kaapon kanssa voidaan odotella seuraavaan tsekkauksen kanssa syksyyn, kun Hohdonkin hampaat uudelleen tarkastetaan.

Molempien rokotukset pitäisi varmaan aloittaa nyt alusta, kun kummankaan rokotukset eivät rokotuskortin mukaan ole voimassa vaikka ne luultavasti molemmilla ovat. Mutta pistetään silti molemmille alusta asti rokotussarjat nyt keväällä menemään, niin on helpompi itsellekin kun menevät ponit samassa tahdissa.

Tänään on Hohto sitten saanut penisilliiniä aamulla tallinpitäjän toimesta, ja nyt illalla laitoin itse ensimmäistä kertaa hevoselle piikkiä muskeliin tallinpitäjän neuvoessa ja valvoessa. Muita maatilan eläimiä on kyllä tullut tökittyä, mutta näihin kaviokkaisiin tökkäisin ensimmäisen kerran. Huomenna iltapiikki pitäisi sitten itsenäisesti saada tuikattua, en kyllä usko siinä olevan mitään ongelmaa. Koulussa on onneksi muita eläväisiä eläimiä sen verran tökitty, ettei heitä tarvitse neulatyynyinä pitää vaan tuikkaukset menevät aikalailla kerralla sinne minne pitää ja pysyvät siellä kunnes lääkeainekin on paikallaan.

Ruunauksen jälkeisistä hoito-ohjeista olin kyllä positiivisella tavalla yllättynyt! Olin varautunut ohjeisiin karsinalevosta, kävelytyksestä ja letkuttelusta, mutta sen sijaan neuvoivat pitämään kotiinpääsyn jälkeen tunnin verran karsinassa, että varmasti on hereillä, mutta sen jälkeen vapaa pääsy tarhaan (sillä oletuksella, että liikunta siellä maltillista, niinkuin meillä onneksi yleensä on!). Loistavaa. Maanantaina aamulla viimeinen piikki, pari viikkoa rauhallista työskentelyä (Hohto saa kyllä lomailla) ja sen jälkeen voi jatkaa normaalisti. Jee!

37. Kärryillään

Vähän todistusaineistoa.. Hohto vetää ihmisiä kärryillä!



Oli sen verta virtaa ja muuta jännäilyä ilmassa, ettei tällä kerralla vielä kuviteltukkaan että kärryillä istuja olisi ohjista ottanut kiinni, mutta olivat sekä hätävarana että tottumisen vuoksi kiinni kuitenkin Hohdon suussa ja toinen pää kärryillä. Minä taluttelin, yhdessä kiskottiin Mariaa joka paleli kärryillä ;)

Ei kovin pitkää ympyrää tehty, aikaa meni ehkä vartti, ja etenkin viimeinen puolisko tosi hyvin. Lieneekö ollut sitä pakkasvirtaa tai muuta jännäystä joka meinasi pistää liikaa tulta pyrstön alle ja sai lyhyin väliajoin toppuutella Hohtoa ettei marssi emännästä ohitse. Tässä kohtaa saa kyllä ehkä kiittää aika pitkälti itseään, että treenattiin kesällä/syksyllä tuo seis-käsky supertoimivaksi, sillä huomaa nyttenkin että on paljon tehokkaampaa sanoa yksi sana kuin roikkua narussa (mun narunihan oli kiinni ihan vain riimussa) - säästää myös emännän oikean käden lihaksistoa kun ei tarvitse ihmisvoimin jo melkein hevosenkokoista lasta pidellä. Loppupuoliskolla vissiin siis joko tajusi idean tai muutoin rauhoittui jopa niin että annoin Hohdolle paljon liinaa jotta sai laskea päätään ja katsella maailmaa, eikä tarvinnut enää varautua siihen että rynnistäisi ohi.

En muutenkaan usko, että rynnistely johtuisi mistään sitä kummallisemmasta kuin epätasaisesta pohjasta ja raskaista kärryistä. En tiedä päteekö tämä kaikilla hevosilla, mutta ainakin Kaapolla huomaa samanlaista, että mitä raskaampaa niin sitä kovempaa yritetään päästä (esim. ylämäet ja epätasaiset maastot tykkää ravata ennemmin kuin kävellä).

Näihin tunnelmiin!