47. Hei, me opitaan!

PAHOITTELEN -- Blogger on päivittynyt ja ainakaan mulla tässä uudessa versiossa ei vieläkään toimi nämä rivitykset, joten kaikki tulee yhteen pötköön:( -- PAHOITTELEN Tänään sai taas yllättyä siitä, mikä merkitys levolla onkaan nuoren hevosen koulutuksessa. Viimeksi kun olemme kokeilleet Hohtoa ajaa takaa, lopputulos oli lähempänä katastrofia kuin onnistumista ja niin poni kuin ihmisetkin turhautuivat vuoron perään siihen ettei yhteistä kieltä löytynyt. Jotain kuitenkin kai pienen hevosen päähän jäi, koska tänään ohjasajo sujui todella mallikkaasti. Hohto on selvästi jostain tonkinut lisää itseluottamusta, eikä enää hätäänny yhtä herkästi siitä että johtaa letkaa yksin ja me molemmat Hohdon luottoihmiset roikuttiin ohjissa hänen takanaan. Oman osansa on varmasti tehnyt viime kertojen ohjastreenit. Talvellahan koettiin muutama vähän jännempi äksidentti, kun Hohto turhautui ohjasotteisiin kun ei ymmärtänyt niiden merkitystä. Niitä on nyt sitten varovasti treenailtu ja tulokset ovat ilmiselvät. Meno on edelleen hiukan kiemurtelevaa (etenkin kun tien molemmin puolin löytyy häiritsevän paljon syötävää), mutta nyt sentään ohjasotteet eivät nosta liikaa Hohdon turhautumiskäyrää ja reaktio ohjasotteeseen on juuri se mitä on harjoiteltu. Ensimmäistä kertaa onnistuttiin siis pihan toiselta laidalta ohjasajamaan Hohto poikkiparrulle, jossa hoitotoimenpiteet suoritetaan, ilman että pääpuoleen tarvii ihmisen mennä kertaakaan ja ilman että kukaan turhautuu. Mahtavaa! Nyt olen jälleen isojen kysymyksien edessä. Sain eilen tarjouksen aviomieheni tädiltä, jonka toinen hevonen on päätymässä kuopan pohjalle nyt lähiviikkoina, että tahtoisinko tuoda Hohdon vuodeksi hänen pihaansa kasvamaan. Tällä tädillä jäisi nyt siis yksin pihaan suomenhevosruuna, eikä hän millään jaksaisi juuri nyt alkaa etsimään uutta hevosta itselleen, joten tarjoaa ilmaiseksi tallipaikkaa pihassaan. Mitä nyt sitten pohditaan, on se, että en tiedä kestänkö kokonaista vuotta ilman säännöllistä heppailua - tämä täti nimittäin asuu Uudessakaupungissa, eli Turun toisella puolen. Järjellä ajatellen, siellä tulisi itse käytyä siis maksimissaan pari kertaa kuussa. Plussapuolia on tietenkin, että hinta on 0e, Pientä korvausta vastaan voisivat siellä jatkaa Hohdon ajo-opetuksen loppuun ja ajella sen lisäksikin tarpeen mukaan ja ensi syksyksi sieltä löytyisi myös tuttuja ihmisiä jotka voisivat aloittaa ratsutuksen, ennen kuin Hohto palautuisi tänne meidän kotikonnuilla. Käytännössähän saisin siis nämä koulutukset ilmaiseksi, kun tallivuokraan varatut rahat saisi kokonaisuudessaan suunnata koulutukseen. Hyvä puoli tuonne viemisessä olisi myös se, että saisin nauttia ensimmäisestä vauvavuodesta ilman oman tunnon tuskia siitä, jos en jostain syystä kerkeä mielestäni tarpeeksi usein tallilla käymään. Huonona puolena se, että toisaalta nuo tallilla käymiset on mulle iso henkireikä ja odotettuja breikkejä arjesta. Tätä nyt punnitaan, mutta järjellä kun ajattelen omaa pienehköä äp-rahaani, kiireistä ensimmäistä vauvavuotta ja sitä, että nykyisellä tallilla rehellisesti sanoen ei ole mahdollisuuksia viedä ajokoulutusta loppuun sillä turvalliset ajomaastot puuttuvat (tämän vuoksi tallipaikan vaihto edessä jokatapauksessa), niin näyttää hyvin todennäköiseltä että Hohto lähtee syksyllä vuodeksi "hoitoon" :)