Tänään on kuitenkin kauniin aurinkoinen syyspäivä, joten yritetään olla välittämättä mudasta.
Palataan oleellisiin asioihin:
Edellisestä viestistä suitset ovat myyty, riimu ei! Riimuu jääköön odottamaan, jos kukaan ei välttämättä tahdo niin vaikkapa ensi kevääseen kun tallilla pitäisi olla odotettavissa perheenlisäystä pikku varsan merkeissä. Toivottavasti varsa tänä vuonna pysyy mammansa matkassa loppuun asti ja saa syntymäpäivälahjaksi meiltä punaisen pienen riimun.
Hohto on edennyt taas isoin harppauksin. Eikä pelkästään osaamisessaan vaan myös fyysisessä kehityksessään (henkisessäkin ehkä, mutta sitä ei niin huomaa kun poitsu on tuntunut alusta asti niin paljon ikäistään aikuisemmalta!). Viimeisen kahden kuukauden aikana Hohto on kasvanut valtavasti pyöreyttä, eikä pelkästään mahan muodossa vaan myös lihakset ovat kehittyneet valtavasti. Selkälihakset ovat selvästi vielä olemattomat, verrattuna etu- ja takapään muskeleihin, mutta uusi harjoittelumuoto varmasti muuttaa sitäkin asiaa.
Hohto vetää siis kärryjä! Iso poika vetää isoja kärryjä. Voin nimittäin kertoa, että meidän kärryjä ei ole suunniteltu kevyiksi ja yksinkertaisiksi, vaan enemmän mukavuutta ajatellen mikä tekee niistä todella painavat. Näitä kärryjä vetämällä on siis ihme, jossei lihakset joudu kehittymään. Pihasta löytyy sekä pientä ylä- että alamäkeä mitkä ovat oikein loistavaa pientä selkätreeniä pelkän kärrynvetämisen ohessa.
Kärryt ovat olleet Hohdon perässä nyt kokonaista kolme kertaa. Ei ikinä olisi uskonut edes tästä varsasta ensimmäisellä kerralla, että se oli tosiaan nuoren hevosen elämän ihka ensimmäinen kerta kun painavat kärryt kiinnitettiin sen selkään. Aina vaan uudestaan saa kiitellä Hohdon loistavaa asennetta kaikkea uutta kohtaan, sekä sen pohjatonta luottamusta ihmisiin.
Vielä vaan pitäisi treenata lisää ohjasajoa Hohdon kanssa, että saataisiin kääntävät avut toimimaan paremmin. Pysähtyminen ja liikkeelle lähtö toimivat jo lähestulkoon moitteetta. Hohdon tukeutuminen ihmiseen vain ehkä jopa hankaloittaa taluttajan poistamista pääpuolesta, kun Hohto niin vankasti seuraa (omia?) ihmisiään ja on ehkä jopa hieman hukassa kun turvallinen ihminen lähtee pois viereltä. Luulisin, että se taluttajan häivyttäminen Hohdon kohdalla olisi helpompaa kärryt perässä, kun lapsi ei pääse niin ärhäkästi kääntymään sen taka-alalle jäävän taluttajan perään. Todistetusti kun Hohto ei kuitenkaan ole saanut minkäänlaista paniikkia aisoista jotka hieman rajoittavat sen kääntymistä ja muuta liikehdintää.
Tästä pitää keskustella vielä apukouluttajan Marian kanssa, että miten jatketaan.
Kaapo on tallin ensimmäinen kavioeläin joka on saanut jo takin päällensä. Herkkäsieluinen ja -ihoinen Kaapeli paleli jo melkein kuukausi sitten laitumella, kun oli märkää ja tuulista. On ollut nyt paljon iloisempi kun saanut pitää takkia päällä :) On myös pitkästä aikaa iloinnut kärryttelylenkeistä, vaikka intoa ei varmaan kauaa kestä sillä sitä pitää jatkaa vielä toistaiseksi, sillä näin märällä ei paljoa ratsastella.. Kaapon vähän omapäisen luonteen vuoksi kun en kovin mielelläni sillä autotielle lähde pitkäksi pätkää ratsastamaan.
Ps. Hohdosta on eilen täytetty paperit :) Seuraavaksi niiden toimitus Hippokselle, jonka jälkeen pian on lapsi minun nimilläni. Jipii!
Ei meille muuta! =)
