sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
47. Hei, me opitaan!
PAHOITTELEN -- Blogger on päivittynyt ja ainakaan mulla tässä uudessa versiossa ei vieläkään toimi nämä rivitykset, joten kaikki tulee yhteen pötköön:( -- PAHOITTELEN
Tänään sai taas yllättyä siitä, mikä merkitys levolla onkaan nuoren hevosen koulutuksessa.
Viimeksi kun olemme kokeilleet Hohtoa ajaa takaa, lopputulos oli lähempänä katastrofia kuin onnistumista ja niin poni kuin ihmisetkin turhautuivat vuoron perään siihen ettei yhteistä kieltä löytynyt.
Jotain kuitenkin kai pienen hevosen päähän jäi, koska tänään ohjasajo sujui todella mallikkaasti. Hohto on selvästi jostain tonkinut lisää itseluottamusta, eikä enää hätäänny yhtä herkästi siitä että johtaa letkaa yksin ja me molemmat Hohdon luottoihmiset roikuttiin ohjissa hänen takanaan. Oman osansa on varmasti tehnyt viime kertojen ohjastreenit. Talvellahan koettiin muutama vähän jännempi äksidentti, kun Hohto turhautui ohjasotteisiin kun ei ymmärtänyt niiden merkitystä. Niitä on nyt sitten varovasti treenailtu ja tulokset ovat ilmiselvät. Meno on edelleen hiukan kiemurtelevaa (etenkin kun tien molemmin puolin löytyy häiritsevän paljon syötävää), mutta nyt sentään ohjasotteet eivät nosta liikaa Hohdon turhautumiskäyrää ja reaktio ohjasotteeseen on juuri se mitä on harjoiteltu.
Ensimmäistä kertaa onnistuttiin siis pihan toiselta laidalta ohjasajamaan Hohto poikkiparrulle, jossa hoitotoimenpiteet suoritetaan, ilman että pääpuoleen tarvii ihmisen mennä kertaakaan ja ilman että kukaan turhautuu. Mahtavaa!
Nyt olen jälleen isojen kysymyksien edessä. Sain eilen tarjouksen aviomieheni tädiltä, jonka toinen hevonen on päätymässä kuopan pohjalle nyt lähiviikkoina, että tahtoisinko tuoda Hohdon vuodeksi hänen pihaansa kasvamaan. Tällä tädillä jäisi nyt siis yksin pihaan suomenhevosruuna, eikä hän millään jaksaisi juuri nyt alkaa etsimään uutta hevosta itselleen, joten tarjoaa ilmaiseksi tallipaikkaa pihassaan. Mitä nyt sitten pohditaan, on se, että en tiedä kestänkö kokonaista vuotta ilman säännöllistä heppailua - tämä täti nimittäin asuu Uudessakaupungissa, eli Turun toisella puolen. Järjellä ajatellen, siellä tulisi itse käytyä siis maksimissaan pari kertaa kuussa. Plussapuolia on tietenkin, että hinta on 0e, Pientä korvausta vastaan voisivat siellä jatkaa Hohdon ajo-opetuksen loppuun ja ajella sen lisäksikin tarpeen mukaan ja ensi syksyksi sieltä löytyisi myös tuttuja ihmisiä jotka voisivat aloittaa ratsutuksen, ennen kuin Hohto palautuisi tänne meidän kotikonnuilla. Käytännössähän saisin siis nämä koulutukset ilmaiseksi, kun tallivuokraan varatut rahat saisi kokonaisuudessaan suunnata koulutukseen. Hyvä puoli tuonne viemisessä olisi myös se, että saisin nauttia ensimmäisestä vauvavuodesta ilman oman tunnon tuskia siitä, jos en jostain syystä kerkeä mielestäni tarpeeksi usein tallilla käymään. Huonona puolena se, että toisaalta nuo tallilla käymiset on mulle iso henkireikä ja odotettuja breikkejä arjesta.
Tätä nyt punnitaan, mutta järjellä kun ajattelen omaa pienehköä äp-rahaani, kiireistä ensimmäistä vauvavuotta ja sitä, että nykyisellä tallilla rehellisesti sanoen ei ole mahdollisuuksia viedä ajokoulutusta loppuun sillä turvalliset ajomaastot puuttuvat (tämän vuoksi tallipaikan vaihto edessä jokatapauksessa), niin näyttää hyvin todennäköiseltä että Hohto lähtee syksyllä vuodeksi "hoitoon" :)
perjantai 8. kesäkuuta 2012
46. Kesä
Hohto sai satulan kokeiluun selkäänsä. Ujosti meinasi ravissa peppu nousta ihmetyksestä, mutta kaiken kaikkiaan aika lungisti otti napero uuden vermeen.
Kaapo muuttaa uuteen kotiin viikon päästä tulevana viikonloppuna. Sitä varten on nyt otettu muistoksi kuvia. Ikävä tulee kilttiä vanhaa herraa.
Ja näköjään nämä rivitykset ei nyt yhtään tottele mua, joten olkoon..
torstai 24. toukokuuta 2012
45. Kevät
torstai 29. maaliskuuta 2012
44. Hohto on taas Hohto
Unohdinpahan ihan kirjoittaa tiistaista ja keskiviikosta!
Maanantain varovaisuus ja muu herkkyys meni ohi samana päivänä, eli tiistaina kaikki oli taas ok ja poitsu oli ihan oma itsensä. Otettiin kuitenkin sekä tiistaina että keskiviikkona vielä aikalailla varmanpäälle, tehtiin aika helppoja harjoituksia.
Ohjasajettiin molempina päivinä liinassa ympyrällä ja sujui etenkin keskiviikkona tosi hyvin. Harjoittelun painopisteet oli ohjien siedätyksessä pepun läheisyyteen - siinä määrin siis ettei ohjan asennon korjaaminen tarkoita samaa kuin TÄYSIÄ, vaan että poitsu osaisi ottaa rennosti vaikka ne ohjat siellä heiluukin. Liinassa sitten treenattiin enempi seis- ja käynti-käskyjä, joista käynti toimi keskiviikkona jo tosi loistavasti siinä mielessä ettei Hohto ollenkaan epäröinyt enää liikkeelle lähtöä vaan selvästi tiesi heti mitä käskyllä haetaan. Kärryjen kanssa viimeiset kerrat kun tuntuivat olevan vähän säätöä sen suhteen, että Hohto ei ollut aivan varma mitä pyydämme ja siitä hermostui. Nyt siis ainakin käynti-käsky alkaa olla hyvä, mutta jatketaan vielä harjoittelua koska seis-käsky ei ole ihan yhtä täydellinen.
Hohtoahan on mulle tulosta asti harjoitettu seis-käskyyn taluttaessa, mutta nyt huomaan että sen noudattamisesta on tullut hieman lipsuttua ja pitää yrittää taas tarkemmin kiinnittää huomiota siihen että sen käskyn jälkeen ei enää liikuta ollenkaan. Yleistä pysähtymisen treenaamista siis jatketaan sekä taluttaen, että liinassa ohjasajajan kanssa sekä ilman.
Tiedossa oleva lähitulevaisuuden ongelma on tuo ohjien käyttöönotto. Hohto tuntuu olevan äärettömän herkkä suustaan, ja kuten kaikki jotka hevosia ovat ajaneet tietävät, ei niitä ohjia saa yhtä herkällä kädellä hallittua kuin ratsun ohjia jo pelkästään siksi että pitkät ohjat painavat paljon ja luovat silloin painetta suuhun. Lisäksi paine suusta poistuu paljon hitaammin kun ohjat ovat niin pitkät. Hohto siis turhautuu todella paljon ohjista, mikä ei ole tietenkään ollenkaan kiva.
Mitään kivisuuta ei ole tarkoitus ponista tehdä, itsekin kun kannatan enempi istunnalla kuin ohjalla ratsastusta, mutta tiettyyn pisteeseen asti sitä ohjan aiheuttamaa painetta tulisi kuitenkin hermostumatta sietää. Mitenköhän tätä voisi harjoitella?
Maanantain varovaisuus ja muu herkkyys meni ohi samana päivänä, eli tiistaina kaikki oli taas ok ja poitsu oli ihan oma itsensä. Otettiin kuitenkin sekä tiistaina että keskiviikkona vielä aikalailla varmanpäälle, tehtiin aika helppoja harjoituksia.
Ohjasajettiin molempina päivinä liinassa ympyrällä ja sujui etenkin keskiviikkona tosi hyvin. Harjoittelun painopisteet oli ohjien siedätyksessä pepun läheisyyteen - siinä määrin siis ettei ohjan asennon korjaaminen tarkoita samaa kuin TÄYSIÄ, vaan että poitsu osaisi ottaa rennosti vaikka ne ohjat siellä heiluukin. Liinassa sitten treenattiin enempi seis- ja käynti-käskyjä, joista käynti toimi keskiviikkona jo tosi loistavasti siinä mielessä ettei Hohto ollenkaan epäröinyt enää liikkeelle lähtöä vaan selvästi tiesi heti mitä käskyllä haetaan. Kärryjen kanssa viimeiset kerrat kun tuntuivat olevan vähän säätöä sen suhteen, että Hohto ei ollut aivan varma mitä pyydämme ja siitä hermostui. Nyt siis ainakin käynti-käsky alkaa olla hyvä, mutta jatketaan vielä harjoittelua koska seis-käsky ei ole ihan yhtä täydellinen.
Hohtoahan on mulle tulosta asti harjoitettu seis-käskyyn taluttaessa, mutta nyt huomaan että sen noudattamisesta on tullut hieman lipsuttua ja pitää yrittää taas tarkemmin kiinnittää huomiota siihen että sen käskyn jälkeen ei enää liikuta ollenkaan. Yleistä pysähtymisen treenaamista siis jatketaan sekä taluttaen, että liinassa ohjasajajan kanssa sekä ilman.
Tiedossa oleva lähitulevaisuuden ongelma on tuo ohjien käyttöönotto. Hohto tuntuu olevan äärettömän herkkä suustaan, ja kuten kaikki jotka hevosia ovat ajaneet tietävät, ei niitä ohjia saa yhtä herkällä kädellä hallittua kuin ratsun ohjia jo pelkästään siksi että pitkät ohjat painavat paljon ja luovat silloin painetta suuhun. Lisäksi paine suusta poistuu paljon hitaammin kun ohjat ovat niin pitkät. Hohto siis turhautuu todella paljon ohjista, mikä ei ole tietenkään ollenkaan kiva.
Mitään kivisuuta ei ole tarkoitus ponista tehdä, itsekin kun kannatan enempi istunnalla kuin ohjalla ratsastusta, mutta tiettyyn pisteeseen asti sitä ohjan aiheuttamaa painetta tulisi kuitenkin hermostumatta sietää. Mitenköhän tätä voisi harjoitella?
maanantai 26. maaliskuuta 2012
43. Peruuuuuta...
Nyt sitten otetaan sitten ensimmäistä kertaa sitten takapakkia. Viime kertaisin häsellyksen jälkeen, liekö Hohdolta mennyt luotto koko hommaan (meihin) koska tänään on väistelty meidän kosketusta, etenkin pään alueella(?!?!).
Ei siis ainakaan toistettu viime kertaista, vaan palattiin tuttuun turvalliseen. Harjailtiin pitkään, ja kyllä Hohto siinä rentoutuikin ja antoi meidän koskea ihan normaalisti. Turvan läheisyyteen koskemista arkoi myös, mutta silloin kun pääsi koskemaan niin selvästikään mistään ei ollut kuitenkaan kipeä - mikä oli tietenkin ensimmäinen ajatus syyksi tähän. Ei siis arastellut esim. riimun painautuessa päähän, vaan ainoastaan käden lähestymistä. Jos en paremmin tietäisi, sanoisin että joku on sen pahemminkin pelästyttänyt ja sitä lyönyt.. :/
Laitettiin silat selkään ja juoksutettiin naperoa molempiin suuntiin, kerrattiin tuttuja juttuja käynti-seis-käynti-ravi-käynti-seis. Meni tosi hyvin ja Hohto ravailikin todella rennosti ja tahdikkaasti!
Nyt palataan sitten tosiaan taaksepäin asioissa. Huomenna ja ylihuomenna tiedossa talleilua, ja jos vain aikataulut antavat myöden, palataan ohjasajon harjoitteluun, minkä me ihan selvästi jätimme vähemmälle huomiolle mikä on ehkä syynä siihen, että viimeksi kärryharjoittelu meni pepun alle ja nyt kärsimme luottamuspulasta.
Käytiin Kaapon kanssa tänään reippaalla kärrylenkillä. Kaapelilla on selvästi kevättä rinnassa joten ollaan ihan huoletta painatettu juuri hiekkatietä menevään - pohjakin kun on nyt vasta sulaneena juuri täydellisen pehmeä mutta kantava! Ehkä saadaan punkeroltakin ne peppulihakset takaisin näkyviin, kun on koko lantio talven aikana Kaapolla hukkunut plösöjen alle ;)
tiistai 20. maaliskuuta 2012
42. Kevät tuntuu takapuolessa
Hetkinen taas vierähtänyt.. Omasta läppäristä on laturin johto rikki, enkä tässä miehen pöytäkoneella hirveän paljoa tykkää viettää laskujen maksamisen ja sähköpostin lukemisen ohella viettää aikaa.
Tässä kuussa on ajettu Hohtoa, ajettu ja ratsastettu Kaapoa ja rokotettu molemmat pipanat. Pääosin kaikki on mennyt putkeen.
Eilen ei kuitenkaan mennyt. En tiedä oliko se kevät joka sitä takapuolta kiusasi, mutta ensimmäistä kertaa Hohto esitteli meille rodeon alkeita joita lienee talven aikana salaa opetellut. Kärryt siis laitettiin perään, toinen meistä istuu kärryillä ja toinen on liinan päässä mutta mahdollisimman kaukana Hohdosta jotta saadaan rohkaistua pikkuponia itsenäiseen työskentelyyn.
Hohto saattoi kesken hyvin menevän harjoituksen pysähtyä ja alkaa pomputtaa peppua, ja kerran näytti siltä että ne takajalat ehkä käväisivätkin kärryiltä katsottuna etulaidan yläpuolella.. Potkuremmiähän meillä ei ole ollut nyt käytössä. Heti kun liinan päässä juossut Maria pääsi Hohdon luokse komentamaan häntä hillitsemään takapuolensa, oli napero taas kovin nöyrää poikaa.. Käsissähän tuo myös pysyy, ei hyökkäile mihinkään suuntaan ja on herkkä pidätteille.
Ymmärrettävästi Hohto kyllä turhautuu harjoituksesta, sillä meillä ei tällä hetkellä ole (eikä varmaan tule vähään aikaan olemaankaan...) tilaa eikä mahdollisuutta antaa Hohdon esimerkiksi vastata eteenpäin-pyyntöön yhtään reippaammin kuin käynnillä, minkä vuoksi varmasti Hohto kokee apumme ristiriitaisiksi vaikka sitä yritämmekin vahvasti välttää. Tallillamme ainoat mahdollisuudet liikutukseen ovat tällä hetkellä kuivuria ympäri kiertäminen tai autotielle meno, ja jälkimmäiseenhän Hohto ei missään nimessä ole vielä valmis. Kuivurin ympäri kierrossa ongelmana on tietenkin rakennuksen seinät sekä ulkolaidoilla seisotettavat koneet ja kärryt joihin kaikkiin törmääminen verottaisi isosti meikäläisen rahapussia. Isoihin sekoiluihin ei siis ole varaa, ja olemme todella harmissamme näistä äärettömän rajoittuneista etenemismahdollisuuksista.
Toisella puolella pihaa kuin autotie, on siis pellot ja toistaiseksi vielä syvä hanki. Hanki on tässä vaiheessa talvea liian raskas ja jäinen jotta siellä kykenisi liikkumaan, ja toisaalta taas pohja liian kostea jotta sinne enää auttaisi minkään näköistä rataa aurata. Kun näistä lumista päästään, paljastuu sitten erittäin märkä savipelto joka tietenkin kynnetään ja kylvetään heti kun mahdollista. Eli me olemme ikäänkuin jumissa tässä pihapiirissä ehkä ensi syksyyn asti..
Harmittaa ihan vietävästi joutua seisottamaan varsaa vuoden parhaat ajat, mutta minkäs teet..
Olen kuitenkin ilmoittanut Hohdon nyt Suomenhevosten Shownäyttelyyn joka pidetään 20.5. Loimaalla Suomenhevoskeskus Loimihakassa (eikä Hessi-tallilla niinkuin alunperin väitin..).
Olisitkohan Elisa kiinnostunut esittämään tämän pienen miehen ensimmäisessä näyttelyssään? Jos kaikki menee niinkuin pitää, on oma mahankasvatusprojektini silloin siinä vaiheessa, että mielelläni en itse naperon perässä enää kipittelisi ;)
Ps. Tuntui se kevät eilen Kaaponkin takapuolessa. Kova into oli päällä ja pitkää suoraa painettiinkin kärryjen kanssa miltei kiitolaukkaa. Niin mikä ravihevonen..
Tässä kuussa on ajettu Hohtoa, ajettu ja ratsastettu Kaapoa ja rokotettu molemmat pipanat. Pääosin kaikki on mennyt putkeen.
Eilen ei kuitenkaan mennyt. En tiedä oliko se kevät joka sitä takapuolta kiusasi, mutta ensimmäistä kertaa Hohto esitteli meille rodeon alkeita joita lienee talven aikana salaa opetellut. Kärryt siis laitettiin perään, toinen meistä istuu kärryillä ja toinen on liinan päässä mutta mahdollisimman kaukana Hohdosta jotta saadaan rohkaistua pikkuponia itsenäiseen työskentelyyn.
Hohto saattoi kesken hyvin menevän harjoituksen pysähtyä ja alkaa pomputtaa peppua, ja kerran näytti siltä että ne takajalat ehkä käväisivätkin kärryiltä katsottuna etulaidan yläpuolella.. Potkuremmiähän meillä ei ole ollut nyt käytössä. Heti kun liinan päässä juossut Maria pääsi Hohdon luokse komentamaan häntä hillitsemään takapuolensa, oli napero taas kovin nöyrää poikaa.. Käsissähän tuo myös pysyy, ei hyökkäile mihinkään suuntaan ja on herkkä pidätteille.
Ymmärrettävästi Hohto kyllä turhautuu harjoituksesta, sillä meillä ei tällä hetkellä ole (eikä varmaan tule vähään aikaan olemaankaan...) tilaa eikä mahdollisuutta antaa Hohdon esimerkiksi vastata eteenpäin-pyyntöön yhtään reippaammin kuin käynnillä, minkä vuoksi varmasti Hohto kokee apumme ristiriitaisiksi vaikka sitä yritämmekin vahvasti välttää. Tallillamme ainoat mahdollisuudet liikutukseen ovat tällä hetkellä kuivuria ympäri kiertäminen tai autotielle meno, ja jälkimmäiseenhän Hohto ei missään nimessä ole vielä valmis. Kuivurin ympäri kierrossa ongelmana on tietenkin rakennuksen seinät sekä ulkolaidoilla seisotettavat koneet ja kärryt joihin kaikkiin törmääminen verottaisi isosti meikäläisen rahapussia. Isoihin sekoiluihin ei siis ole varaa, ja olemme todella harmissamme näistä äärettömän rajoittuneista etenemismahdollisuuksista.
Toisella puolella pihaa kuin autotie, on siis pellot ja toistaiseksi vielä syvä hanki. Hanki on tässä vaiheessa talvea liian raskas ja jäinen jotta siellä kykenisi liikkumaan, ja toisaalta taas pohja liian kostea jotta sinne enää auttaisi minkään näköistä rataa aurata. Kun näistä lumista päästään, paljastuu sitten erittäin märkä savipelto joka tietenkin kynnetään ja kylvetään heti kun mahdollista. Eli me olemme ikäänkuin jumissa tässä pihapiirissä ehkä ensi syksyyn asti..
Harmittaa ihan vietävästi joutua seisottamaan varsaa vuoden parhaat ajat, mutta minkäs teet..
Olen kuitenkin ilmoittanut Hohdon nyt Suomenhevosten Shownäyttelyyn joka pidetään 20.5. Loimaalla Suomenhevoskeskus Loimihakassa (eikä Hessi-tallilla niinkuin alunperin väitin..).
Olisitkohan Elisa kiinnostunut esittämään tämän pienen miehen ensimmäisessä näyttelyssään? Jos kaikki menee niinkuin pitää, on oma mahankasvatusprojektini silloin siinä vaiheessa, että mielelläni en itse naperon perässä enää kipittelisi ;)
Ps. Tuntui se kevät eilen Kaaponkin takapuolessa. Kova into oli päällä ja pitkää suoraa painettiinkin kärryjen kanssa miltei kiitolaukkaa. Niin mikä ravihevonen..
tiistai 28. helmikuuta 2012
41. Maaliskuu maata näyttää
Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi. Otsikon sananlasku viittaa tietenkin siihen, että yleensä maaliskuun loppuun mennessä on lumi sen verran sulanut että maa pilkottaa jo sen alta.
Vielä mennään kuitenkin helmikuun puolella ja sääkin on sen mukainen. Kevät tuntuu olevan kovin kaukana, ja lunta tullut tänään taas kolmisenkymmentä senttiä lisää. Uusi lumi vanhan surma? Toivotaan..
Hohdon helmikuu-kuvan taustan lumikasan ja muun ympäristön nähtyäni suhtaudun skeptisesti sananlaskun ennustukseen: tässä on aika paljon sulatettavaa ennen kuin maa tulee vastaan!
Hohto voi kuitenkin siis mainiosti. Tennispallo sillä on edelleen haaroissa, emmekä reippaastakaan liikutuksesta huolimatta ole sitä saaneet liikenteeseen, joten jossei nestekudos itsestään seuraavan parin viikon aikana poistu saa 14.3 tallille saapuva eläinlääkäri sen rauhoituksessa tyhjentää.
Eilen oli Hohdolla vielä henkisesti kevyt päivä, kun otettiin se jälleen perähevoseksi Kaapon kiskoessa kärryjä. Täysin kommelluksitta ei reissusta selvitty, kun yhden yllättävän pysähdyksen syy oli se, että Hohto oli päässyt irti keskellä autotietä. Syy tähän on tuntematon, sillä en ehtinyt nähdä mitä tapahtui, mutta olimme ohittamassa kohtaa jossa ojan toisella puolen jonkun matkan päässä oli hevostarhoja joissa oli hevosia, ja kun vastaan tuli polkupyörä pyydettiin Kaapo raville (ohittaa pyörät helpommin). Hohto nosti kyllä myös ravin, ja kun käänsin hetkeksi katseeni eteenpäin niin liina sinkosikin jo kädestäni. Hyppäsin alas kärryiltä kun vauhti oli tarpeeksi hidastunut. Hohto seisoi siellä tiellä ja yritti ojan yli nenä pitkänä nuuhkutella ja tuntui pohtivan että miten siitä pääsisi yli.. Takaisin päin kävellessä huomasin myös hyvin todennäköisen syyn yllättävälle töksähdykselle:
Tien pientareessa oli aivan selvästi kaksi hevosen etujalkaa astuneet harhaan ja pudonneet ojaan. Hohto on siis mitä luultavimmin nostanut ravin katse intensiivisesti vieraissa hevosissa ja on sen vuoksi sitten suistunut tieltä. Onneksi selvisi siitä itseään loukkaamatta ja antoikin itsensä kyllä samoin tein kiinni.
Onni onnettomuudessa ja hölmö poni :)
Oheen vielä kuva Hohdon jalkovälistä.. Leikkaushaava on hyvännäköinen, tikit eivät vielä näytä sulaneen mutta koska liikkuu mielellään ja haava muuten terveen oloinen niin liikkumisesta ei liene haittaa. Tuo palleromuoto tulee siis siitä nestekudoksesta ja se on noin tennispallon kokoinen. Toisella puolella pussi on täysin tyhjä.
Vielä mennään kuitenkin helmikuun puolella ja sääkin on sen mukainen. Kevät tuntuu olevan kovin kaukana, ja lunta tullut tänään taas kolmisenkymmentä senttiä lisää. Uusi lumi vanhan surma? Toivotaan..
Hohdon helmikuu-kuvan taustan lumikasan ja muun ympäristön nähtyäni suhtaudun skeptisesti sananlaskun ennustukseen: tässä on aika paljon sulatettavaa ennen kuin maa tulee vastaan!
Hohto voi kuitenkin siis mainiosti. Tennispallo sillä on edelleen haaroissa, emmekä reippaastakaan liikutuksesta huolimatta ole sitä saaneet liikenteeseen, joten jossei nestekudos itsestään seuraavan parin viikon aikana poistu saa 14.3 tallille saapuva eläinlääkäri sen rauhoituksessa tyhjentää.
Eilen oli Hohdolla vielä henkisesti kevyt päivä, kun otettiin se jälleen perähevoseksi Kaapon kiskoessa kärryjä. Täysin kommelluksitta ei reissusta selvitty, kun yhden yllättävän pysähdyksen syy oli se, että Hohto oli päässyt irti keskellä autotietä. Syy tähän on tuntematon, sillä en ehtinyt nähdä mitä tapahtui, mutta olimme ohittamassa kohtaa jossa ojan toisella puolen jonkun matkan päässä oli hevostarhoja joissa oli hevosia, ja kun vastaan tuli polkupyörä pyydettiin Kaapo raville (ohittaa pyörät helpommin). Hohto nosti kyllä myös ravin, ja kun käänsin hetkeksi katseeni eteenpäin niin liina sinkosikin jo kädestäni. Hyppäsin alas kärryiltä kun vauhti oli tarpeeksi hidastunut. Hohto seisoi siellä tiellä ja yritti ojan yli nenä pitkänä nuuhkutella ja tuntui pohtivan että miten siitä pääsisi yli.. Takaisin päin kävellessä huomasin myös hyvin todennäköisen syyn yllättävälle töksähdykselle:
Tien pientareessa oli aivan selvästi kaksi hevosen etujalkaa astuneet harhaan ja pudonneet ojaan. Hohto on siis mitä luultavimmin nostanut ravin katse intensiivisesti vieraissa hevosissa ja on sen vuoksi sitten suistunut tieltä. Onneksi selvisi siitä itseään loukkaamatta ja antoikin itsensä kyllä samoin tein kiinni.
Onni onnettomuudessa ja hölmö poni :)
Oheen vielä kuva Hohdon jalkovälistä.. Leikkaushaava on hyvännäköinen, tikit eivät vielä näytä sulaneen mutta koska liikkuu mielellään ja haava muuten terveen oloinen niin liikkumisesta ei liene haittaa. Tuo palleromuoto tulee siis siitä nestekudoksesta ja se on noin tennispallon kokoinen. Toisella puolella pussi on täysin tyhjä.
lauantai 25. helmikuuta 2012
40. Tennispallo haaroissa
Hohdon pussit olivat viime viikonloppuna yhtenä yönä keränneet itseensä isomman kasan nestettä. Maanantaista alkaen Hohto on siis saanut joka päivä neljä kertaa kylmäävää linimenttiä nivusiinsa ja lisäksi olen sitä tunnin verran päivittäin kävelyttänyt. Arvasin kyllä kävelytyksen tehon, sillä pojat liikkuvat tarhassaankin reilusti. Kävelytyksestä ei siis ole ollut mitään hyötyä.
Soitin torstaina klinikalle jossa Hohto ruunattiin ja kyselin lisäohjeita tilanteeseen. Olin jo varautunut ajatukseen, että klinikalle lähdetään tyhjennykseen justnytheti, mutta ilokseni klinikalla kertoivat, että myös kotipihassa käyvä eläinlääkäri voi sen tehdä (meillä maaliskuun puolivälissä rokotus), ja että kiire ei ole päivän päälle, kunhan ei kuukausia anna nesteiden pusseissa roikkua. Sanoi myös, että on hyvin mahdollista, että nyt kun 2 viikon levon jälkeen aloitamme liikutuksen normaalisti (siis myös ravia ja laukkaa) niin nesteet lähtevät itsestään vielä liikenteeseen. Se oli loistava uutinen, kun tähän asti kovempaa menoa on rajoittanut haavan umpeutuminen, niin nyt päästään edes kokeilemaan, että josko Hohdon aineenvaihdunta ei vaan tarpeeksi käynnissä kiihdy vaan tarvitsee enempi vauhtia.
Niin tai näin, jatketaan nyt normaalisti eläinlääkärin tuloon asti ja jos nestettä silloin vielä pusseissa on, niin tyhjennetään siinä rokotuksien yhteydessä sitten. Sen jälkeen ei mitään hätää enää pitäisi olla, sillä nesteen kertyminen on kuitenkin pysähtynyt (ei ole tullut siis lisää sen viikonlopun jälkeen kun sitä kerääntyi) joten todennäköisesti sitä ei enää tyhjennykseen jälkeen keräydy ja kaikki on täysin normaalisti. Ainoa mitä nyt seurataan, on toki se että nouseeko kuume tai käyttäytyykö Hohto muuten omituisesti, eli kuumeessa tai kivussa homma pitää tietenkin hoitaa heti. Todennäköisesti kumpaakaan ei kuitenkaan ole tulossa, mutta tietenkin seuraillaan.
Hetken taas jännitti, että tuleeko uutta klinikkareissua mutta nyt näyttää taas valoisammalta. En usko, että mitään hätää enää on tai tulee olemaan tämän asian suhteen :)
Soitin torstaina klinikalle jossa Hohto ruunattiin ja kyselin lisäohjeita tilanteeseen. Olin jo varautunut ajatukseen, että klinikalle lähdetään tyhjennykseen justnytheti, mutta ilokseni klinikalla kertoivat, että myös kotipihassa käyvä eläinlääkäri voi sen tehdä (meillä maaliskuun puolivälissä rokotus), ja että kiire ei ole päivän päälle, kunhan ei kuukausia anna nesteiden pusseissa roikkua. Sanoi myös, että on hyvin mahdollista, että nyt kun 2 viikon levon jälkeen aloitamme liikutuksen normaalisti (siis myös ravia ja laukkaa) niin nesteet lähtevät itsestään vielä liikenteeseen. Se oli loistava uutinen, kun tähän asti kovempaa menoa on rajoittanut haavan umpeutuminen, niin nyt päästään edes kokeilemaan, että josko Hohdon aineenvaihdunta ei vaan tarpeeksi käynnissä kiihdy vaan tarvitsee enempi vauhtia.
Niin tai näin, jatketaan nyt normaalisti eläinlääkärin tuloon asti ja jos nestettä silloin vielä pusseissa on, niin tyhjennetään siinä rokotuksien yhteydessä sitten. Sen jälkeen ei mitään hätää enää pitäisi olla, sillä nesteen kertyminen on kuitenkin pysähtynyt (ei ole tullut siis lisää sen viikonlopun jälkeen kun sitä kerääntyi) joten todennäköisesti sitä ei enää tyhjennykseen jälkeen keräydy ja kaikki on täysin normaalisti. Ainoa mitä nyt seurataan, on toki se että nouseeko kuume tai käyttäytyykö Hohto muuten omituisesti, eli kuumeessa tai kivussa homma pitää tietenkin hoitaa heti. Todennäköisesti kumpaakaan ei kuitenkaan ole tulossa, mutta tietenkin seuraillaan.
Hetken taas jännitti, että tuleeko uutta klinikkareissua mutta nyt näyttää taas valoisammalta. En usko, että mitään hätää enää on tai tulee olemaan tämän asian suhteen :)
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
39. Nestettä ja ärsytystä
Otsikossa lyhyesti Hohdon tunnelmat.
Piikit on nyt pistetty, nämä pari viimeistä kertaa ovat olleet hieman hankalat ja tarvinnut toisenkin ihmisen siihen auttamaan ja pitämään heiluvaa ja pakoilevaa Hohtoa paikallaan. Ruoka kun ei Hohdolla toimi harhautuksena, niin on voinut keskittää kaikki ajatuksensa siihen kuinka inhottavaa pistäminen on!
Ja inhottavuus jatkuu, sillä pussit ovat nyt hiukan keränneet nestettä ja niihin on nyt kaksi päivää laitettu kylmäävää linimenttiä ympärille (klinikan ohjeiden mukaan) ja kävelytetty. Kylmä mönjä haaroissa ymmärrettävästi tuntuu inhottavalta, ja takajalka nousee herkästi. Tärkeintä on kuitenkin, ettei pure eikä potkujakaan kohdista hoitajaa kohtaan vaan on enemmän inhotuksesta ja ärsytyksestä (kuin hoitajaan kohdistuvasta pahoinpitelyn tarpeesta) johtuvaa jalkojen nostelua.
Kaapolla käväisin pienen ratsastuslenkin tänään.
Ei muuta tähän hetkeen :)
Piikit on nyt pistetty, nämä pari viimeistä kertaa ovat olleet hieman hankalat ja tarvinnut toisenkin ihmisen siihen auttamaan ja pitämään heiluvaa ja pakoilevaa Hohtoa paikallaan. Ruoka kun ei Hohdolla toimi harhautuksena, niin on voinut keskittää kaikki ajatuksensa siihen kuinka inhottavaa pistäminen on!
Ja inhottavuus jatkuu, sillä pussit ovat nyt hiukan keränneet nestettä ja niihin on nyt kaksi päivää laitettu kylmäävää linimenttiä ympärille (klinikan ohjeiden mukaan) ja kävelytetty. Kylmä mönjä haaroissa ymmärrettävästi tuntuu inhottavalta, ja takajalka nousee herkästi. Tärkeintä on kuitenkin, ettei pure eikä potkujakaan kohdista hoitajaa kohtaan vaan on enemmän inhotuksesta ja ärsytyksestä (kuin hoitajaan kohdistuvasta pahoinpitelyn tarpeesta) johtuvaa jalkojen nostelua.
Kaapolla käväisin pienen ratsastuslenkin tänään.
Ei muuta tähän hetkeen :)
lauantai 11. helmikuuta 2012
38. Ruunaryhmä
Nytton poikaintarhassa taas yhteisymmärrys, kun viimeinenkin erilainen nuori on saanut ensimmäisen aikuiskasteensa ruunauksen merkeissä.
Perjantaina siis lähdettiin kahdeksan pintaan ajamaan Hohto kyydissä (tarhasta koppiin alle 5min! Ei siis mikään ongelmatapaus) kohti Porvoon hevosklinikkaa. Vähän oltiin Porvoon päässä hukassa, kun opasteet klinikan oville puuttuivat kokonaan. Ja kun tien tasalla saman rakennuksen ovissa on vaakuna ja kauniilla fontilla teksti jostain hienoista kokoustiloista, emme ihan heti hoksanneet olevamme oikeassa paikassa. Kävin ovella koputtelemassakin, avaamaan tuli hyvin laittautunut neiti valkoisessa kauluspaidassa ja mustassa minihameessa. Oli pakko ihan vinoillakseni sanoa, että ajo-ohjeiden mukaan luovuttaisimme hevosemme heidän käsiinsä! Saatiin kuitenkin ohjeet, miten pääsemme alatasanteelle ja takaoville josta todelliselle klinikalle pääsee..
Klinikalla Hohto seisomaan pakkopilttuuseen, ottivat Hohdon passin ja vaihdettiin muutamat sanat. Hohto seisoi tosi nätisti ja rauhassa kun sitä rapsuttelin lohduttavasti siinä jännittävässä tilanteessa. Klinikalta ajoivat meidät kuitenkin pois jo ennen kuin Hohdolle tykitettiin rauhoittavia, ja poistuessamme tilasta kuulimme mennessämme kaipaavaan hirnahduksen ja hätäisen kavionkopseen. Hohto-parka hätääntyi kun tutut hävisivät ympäriltä.
Kuva otettu 6.2.2012, olen itse kärryjen kyydissä
Operaation ajan istuskeltiin Porvoossa abc:llä kaakaolla juttelemassa niitä näitä, ja yllättävän nopeasti se parikolme-tuntia vierähti ja ajeltiin takaisin klinikalle. Siellä Hohto oli jo neljällä jalalla (täällä siis kaadettiin operaatiota varten) ja pyöri ympyrää karsinassa. Pää taisi hiukan olla vielä pyörällä, mutta jalat kantoivat hyvin joten uskalsimme laittaa Hohdon paluumatkaksi koppiin ilman vahtijaa.
Klinikalla hoidettiin vielä maksupolitiikka, ja iloiseksi yllätykseksi kertoivat raspanneensa ja poistaneensa sudenhampaat samalla ja samaan rahaan. Tällaiselle ei-niin-usein rahassa pyörivälle se oli uutisena kuin lottovoitto! Se kun oli juuri ollut mielenpäällä sekin, että eletään hammashoidon aikoja, ja helmikuun budjetti jo leikkauksen vuoksi tosi tiukalla. Nyt meni sitten samaan rahaan, ja hyvähampaisen Kaapon kanssa voidaan odotella seuraavaan tsekkauksen kanssa syksyyn, kun Hohdonkin hampaat uudelleen tarkastetaan.
Molempien rokotukset pitäisi varmaan aloittaa nyt alusta, kun kummankaan rokotukset eivät rokotuskortin mukaan ole voimassa vaikka ne luultavasti molemmilla ovat. Mutta pistetään silti molemmille alusta asti rokotussarjat nyt keväällä menemään, niin on helpompi itsellekin kun menevät ponit samassa tahdissa.
Tänään on Hohto sitten saanut penisilliiniä aamulla tallinpitäjän toimesta, ja nyt illalla laitoin itse ensimmäistä kertaa hevoselle piikkiä muskeliin tallinpitäjän neuvoessa ja valvoessa. Muita maatilan eläimiä on kyllä tullut tökittyä, mutta näihin kaviokkaisiin tökkäisin ensimmäisen kerran. Huomenna iltapiikki pitäisi sitten itsenäisesti saada tuikattua, en kyllä usko siinä olevan mitään ongelmaa. Koulussa on onneksi muita eläväisiä eläimiä sen verran tökitty, ettei heitä tarvitse neulatyynyinä pitää vaan tuikkaukset menevät aikalailla kerralla sinne minne pitää ja pysyvät siellä kunnes lääkeainekin on paikallaan.
Ruunauksen jälkeisistä hoito-ohjeista olin kyllä positiivisella tavalla yllättynyt! Olin varautunut ohjeisiin karsinalevosta, kävelytyksestä ja letkuttelusta, mutta sen sijaan neuvoivat pitämään kotiinpääsyn jälkeen tunnin verran karsinassa, että varmasti on hereillä, mutta sen jälkeen vapaa pääsy tarhaan (sillä oletuksella, että liikunta siellä maltillista, niinkuin meillä onneksi yleensä on!). Loistavaa. Maanantaina aamulla viimeinen piikki, pari viikkoa rauhallista työskentelyä (Hohto saa kyllä lomailla) ja sen jälkeen voi jatkaa normaalisti. Jee!
Perjantaina siis lähdettiin kahdeksan pintaan ajamaan Hohto kyydissä (tarhasta koppiin alle 5min! Ei siis mikään ongelmatapaus) kohti Porvoon hevosklinikkaa. Vähän oltiin Porvoon päässä hukassa, kun opasteet klinikan oville puuttuivat kokonaan. Ja kun tien tasalla saman rakennuksen ovissa on vaakuna ja kauniilla fontilla teksti jostain hienoista kokoustiloista, emme ihan heti hoksanneet olevamme oikeassa paikassa. Kävin ovella koputtelemassakin, avaamaan tuli hyvin laittautunut neiti valkoisessa kauluspaidassa ja mustassa minihameessa. Oli pakko ihan vinoillakseni sanoa, että ajo-ohjeiden mukaan luovuttaisimme hevosemme heidän käsiinsä! Saatiin kuitenkin ohjeet, miten pääsemme alatasanteelle ja takaoville josta todelliselle klinikalle pääsee..
Klinikalla Hohto seisomaan pakkopilttuuseen, ottivat Hohdon passin ja vaihdettiin muutamat sanat. Hohto seisoi tosi nätisti ja rauhassa kun sitä rapsuttelin lohduttavasti siinä jännittävässä tilanteessa. Klinikalta ajoivat meidät kuitenkin pois jo ennen kuin Hohdolle tykitettiin rauhoittavia, ja poistuessamme tilasta kuulimme mennessämme kaipaavaan hirnahduksen ja hätäisen kavionkopseen. Hohto-parka hätääntyi kun tutut hävisivät ympäriltä.
Kuva otettu 6.2.2012, olen itse kärryjen kyydissä
Operaation ajan istuskeltiin Porvoossa abc:llä kaakaolla juttelemassa niitä näitä, ja yllättävän nopeasti se parikolme-tuntia vierähti ja ajeltiin takaisin klinikalle. Siellä Hohto oli jo neljällä jalalla (täällä siis kaadettiin operaatiota varten) ja pyöri ympyrää karsinassa. Pää taisi hiukan olla vielä pyörällä, mutta jalat kantoivat hyvin joten uskalsimme laittaa Hohdon paluumatkaksi koppiin ilman vahtijaa.
Klinikalla hoidettiin vielä maksupolitiikka, ja iloiseksi yllätykseksi kertoivat raspanneensa ja poistaneensa sudenhampaat samalla ja samaan rahaan. Tällaiselle ei-niin-usein rahassa pyörivälle se oli uutisena kuin lottovoitto! Se kun oli juuri ollut mielenpäällä sekin, että eletään hammashoidon aikoja, ja helmikuun budjetti jo leikkauksen vuoksi tosi tiukalla. Nyt meni sitten samaan rahaan, ja hyvähampaisen Kaapon kanssa voidaan odotella seuraavaan tsekkauksen kanssa syksyyn, kun Hohdonkin hampaat uudelleen tarkastetaan.
Molempien rokotukset pitäisi varmaan aloittaa nyt alusta, kun kummankaan rokotukset eivät rokotuskortin mukaan ole voimassa vaikka ne luultavasti molemmilla ovat. Mutta pistetään silti molemmille alusta asti rokotussarjat nyt keväällä menemään, niin on helpompi itsellekin kun menevät ponit samassa tahdissa.
Tänään on Hohto sitten saanut penisilliiniä aamulla tallinpitäjän toimesta, ja nyt illalla laitoin itse ensimmäistä kertaa hevoselle piikkiä muskeliin tallinpitäjän neuvoessa ja valvoessa. Muita maatilan eläimiä on kyllä tullut tökittyä, mutta näihin kaviokkaisiin tökkäisin ensimmäisen kerran. Huomenna iltapiikki pitäisi sitten itsenäisesti saada tuikattua, en kyllä usko siinä olevan mitään ongelmaa. Koulussa on onneksi muita eläväisiä eläimiä sen verran tökitty, ettei heitä tarvitse neulatyynyinä pitää vaan tuikkaukset menevät aikalailla kerralla sinne minne pitää ja pysyvät siellä kunnes lääkeainekin on paikallaan.
Ruunauksen jälkeisistä hoito-ohjeista olin kyllä positiivisella tavalla yllättynyt! Olin varautunut ohjeisiin karsinalevosta, kävelytyksestä ja letkuttelusta, mutta sen sijaan neuvoivat pitämään kotiinpääsyn jälkeen tunnin verran karsinassa, että varmasti on hereillä, mutta sen jälkeen vapaa pääsy tarhaan (sillä oletuksella, että liikunta siellä maltillista, niinkuin meillä onneksi yleensä on!). Loistavaa. Maanantaina aamulla viimeinen piikki, pari viikkoa rauhallista työskentelyä (Hohto saa kyllä lomailla) ja sen jälkeen voi jatkaa normaalisti. Jee!
torstai 2. helmikuuta 2012
37. Kärryillään
Vähän todistusaineistoa.. Hohto vetää ihmisiä kärryillä!
Oli sen verta virtaa ja muuta jännäilyä ilmassa, ettei tällä kerralla vielä kuviteltukkaan että kärryillä istuja olisi ohjista ottanut kiinni, mutta olivat sekä hätävarana että tottumisen vuoksi kiinni kuitenkin Hohdon suussa ja toinen pää kärryillä. Minä taluttelin, yhdessä kiskottiin Mariaa joka paleli kärryillä ;)
Ei kovin pitkää ympyrää tehty, aikaa meni ehkä vartti, ja etenkin viimeinen puolisko tosi hyvin. Lieneekö ollut sitä pakkasvirtaa tai muuta jännäystä joka meinasi pistää liikaa tulta pyrstön alle ja sai lyhyin väliajoin toppuutella Hohtoa ettei marssi emännästä ohitse. Tässä kohtaa saa kyllä ehkä kiittää aika pitkälti itseään, että treenattiin kesällä/syksyllä tuo seis-käsky supertoimivaksi, sillä huomaa nyttenkin että on paljon tehokkaampaa sanoa yksi sana kuin roikkua narussa (mun narunihan oli kiinni ihan vain riimussa) - säästää myös emännän oikean käden lihaksistoa kun ei tarvitse ihmisvoimin jo melkein hevosenkokoista lasta pidellä. Loppupuoliskolla vissiin siis joko tajusi idean tai muutoin rauhoittui jopa niin että annoin Hohdolle paljon liinaa jotta sai laskea päätään ja katsella maailmaa, eikä tarvinnut enää varautua siihen että rynnistäisi ohi.
En muutenkaan usko, että rynnistely johtuisi mistään sitä kummallisemmasta kuin epätasaisesta pohjasta ja raskaista kärryistä. En tiedä päteekö tämä kaikilla hevosilla, mutta ainakin Kaapolla huomaa samanlaista, että mitä raskaampaa niin sitä kovempaa yritetään päästä (esim. ylämäet ja epätasaiset maastot tykkää ravata ennemmin kuin kävellä).
Näihin tunnelmiin!
Oli sen verta virtaa ja muuta jännäilyä ilmassa, ettei tällä kerralla vielä kuviteltukkaan että kärryillä istuja olisi ohjista ottanut kiinni, mutta olivat sekä hätävarana että tottumisen vuoksi kiinni kuitenkin Hohdon suussa ja toinen pää kärryillä. Minä taluttelin, yhdessä kiskottiin Mariaa joka paleli kärryillä ;)
Ei kovin pitkää ympyrää tehty, aikaa meni ehkä vartti, ja etenkin viimeinen puolisko tosi hyvin. Lieneekö ollut sitä pakkasvirtaa tai muuta jännäystä joka meinasi pistää liikaa tulta pyrstön alle ja sai lyhyin väliajoin toppuutella Hohtoa ettei marssi emännästä ohitse. Tässä kohtaa saa kyllä ehkä kiittää aika pitkälti itseään, että treenattiin kesällä/syksyllä tuo seis-käsky supertoimivaksi, sillä huomaa nyttenkin että on paljon tehokkaampaa sanoa yksi sana kuin roikkua narussa (mun narunihan oli kiinni ihan vain riimussa) - säästää myös emännän oikean käden lihaksistoa kun ei tarvitse ihmisvoimin jo melkein hevosenkokoista lasta pidellä. Loppupuoliskolla vissiin siis joko tajusi idean tai muutoin rauhoittui jopa niin että annoin Hohdolle paljon liinaa jotta sai laskea päätään ja katsella maailmaa, eikä tarvinnut enää varautua siihen että rynnistäisi ohi.
En muutenkaan usko, että rynnistely johtuisi mistään sitä kummallisemmasta kuin epätasaisesta pohjasta ja raskaista kärryistä. En tiedä päteekö tämä kaikilla hevosilla, mutta ainakin Kaapolla huomaa samanlaista, että mitä raskaampaa niin sitä kovempaa yritetään päästä (esim. ylämäet ja epätasaiset maastot tykkää ravata ennemmin kuin kävellä).
Näihin tunnelmiin!
lauantai 28. tammikuuta 2012
36. Pikaviestiä
Kohta lähdössä ruokaa tekemään ja sen jälkeen illaksi viihteen puolelle, joten pikaisesti kerron tämän päivän kuulumiset. On ihan pakko koska oon niin ylpeä etenkin Hohdosta :)
Nyt oltiin aurattu meillä pelloille teitä joita pitkin päästiin kärryttelemään. Kaapo meinasi hypätä kuuhun heti kun huomasi, että saadaan vaihtelua aiempiin lenkkeihin. Hohto vielä tällä kertaa perähevosena. Molemmat hepat kun puhkuivat niin intoa, otettiin monen monta ravi(ja köh, laukka..)pätkää niin että pääsi Hohtokin kunnon vauhdin makuun. Hyvin pysyi Hohto kyllä laukalla perässä ja ihan supernätisti hiljensi aina heti kun aloitettu "ptruuu" Kaaponkin hidastamiseksi. Eikä Kaapokaan, joka useimmiten ottaa kilpailumielistä kipinää vauhdikkaista seuralaisista, ottanut yhtään kuumaa Hohdosta.
Kaapo oli hiestä märkä kun lopeteltiin, Hohto ei edes puuskuttanut. Pohja oli kyllä sellainen, että varmasti oli todella rankka vetää kärryjä :) Mutta se sopii meille ihan hyvin, kun aloitetaan Hohdolla kärryttelemään, kun ei kauheasti varmasti jaksaisi tuolla irroitella kärryt perässä vaikka siihen muuten löytyisikin virtaa.
Tosi ylpeä olen siis etenkin Hohdosta, jonka kanssa ensimmäinen aatokseni kun näin sen laukkaavan perässä oli "o-ou...". Pelkäsin energiapäivien juoksutushetkistä tuttuja pukkilaukkapyrähdyksiä, mutta niitä ei tullut. Kaunis, hallittu ja keinuva laukka oli.
Jes!
Nyt oltiin aurattu meillä pelloille teitä joita pitkin päästiin kärryttelemään. Kaapo meinasi hypätä kuuhun heti kun huomasi, että saadaan vaihtelua aiempiin lenkkeihin. Hohto vielä tällä kertaa perähevosena. Molemmat hepat kun puhkuivat niin intoa, otettiin monen monta ravi(ja köh, laukka..)pätkää niin että pääsi Hohtokin kunnon vauhdin makuun. Hyvin pysyi Hohto kyllä laukalla perässä ja ihan supernätisti hiljensi aina heti kun aloitettu "ptruuu" Kaaponkin hidastamiseksi. Eikä Kaapokaan, joka useimmiten ottaa kilpailumielistä kipinää vauhdikkaista seuralaisista, ottanut yhtään kuumaa Hohdosta.
Kaapo oli hiestä märkä kun lopeteltiin, Hohto ei edes puuskuttanut. Pohja oli kyllä sellainen, että varmasti oli todella rankka vetää kärryjä :) Mutta se sopii meille ihan hyvin, kun aloitetaan Hohdolla kärryttelemään, kun ei kauheasti varmasti jaksaisi tuolla irroitella kärryt perässä vaikka siihen muuten löytyisikin virtaa.
Tosi ylpeä olen siis etenkin Hohdosta, jonka kanssa ensimmäinen aatokseni kun näin sen laukkaavan perässä oli "o-ou...". Pelkäsin energiapäivien juoksutushetkistä tuttuja pukkilaukkapyrähdyksiä, mutta niitä ei tullut. Kaunis, hallittu ja keinuva laukka oli.
Jes!
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
35. Miehen mitta
Hohto on nyt siis viimein tänään saatu mitattua!
Säkämittaa pienellä on meidän ei-niin-tarkan mittauksen perusteella kokonaiset 144cm! Pyllyn päältä emme mitanneet, sillä tasaisella tallin lattialla tulimme siihen tulokseen ettei Hohto juurikaan ole enää takakorkea.
Oheisessa tammikuu-kuvassa näyttäisi olevan pientä takakorkeutta vielä, mutta maastokin on epätasainen.
Tänään ensimmäistä kertaa otettiin kärryillä ravia, niin että Hohto on perähevosena. Hiukan jännätti, koska sitä on kerran aikaisemmin kokeiltu ja sillon Hohto ei ollut oikein jutussa mukana ja juoksutusliinan pituisen matkan verran ehti Hohto jäädä jälkeen, jonka jälkeen napero joutuikin ottaa sitten reippaalla laukalla Kaapon kiinni. Nyt kun oltiin vielä autotiellä, niin pieni pelko oli persiissä sen suhteen jos Hohto hätääntyy jäädessään jälkeen ja kiilaakin sitten laukalla meistä ohi.
Pelko osoittautui täysin aiheettomaksi, liinaa valui käsistäni ehkä puolentoista metriä kun Hohto siirtyi raville ja otti meidät muutamalla raviharppauksella kiinni ja sen jälkeen jatkoi tahdikasta reipasta ravia ihan kärryjen tuntumassa. Käyntiin siirtymisessäkään ei ollut mitään ongelmaa, etenkin kun käynti on Hohdolle jo ihan tuttu sana, sekä muillakin eleillä ilmoitin Hohdolle hyvissä ajoin että nyt hidastetaan.
Hohdolle on nyt varattu myös aika ruunaukselle. Tallinpitäjämme laskettu aika lähestyy kovaa vauhtia, joten totesin että jos ennen kevättä tulisikin tarve ruunaukselle niin pitäisi se toteuttaa ennen kuin tallinpitäjällä on pieni lapsi seurana. Itellä eikä kellään muulla tutulla kun ole traikkua eikä myöskään korttia sitä vetää, joten mielelläni hyödynnän tallinpitäjän sekä ajo- että hevoskokemusta. 10.2.2012 lähtee siis meidän pieneltä pojalta pallit. Toivotaan että kaikki menee hyvin.
Säkämittaa pienellä on meidän ei-niin-tarkan mittauksen perusteella kokonaiset 144cm! Pyllyn päältä emme mitanneet, sillä tasaisella tallin lattialla tulimme siihen tulokseen ettei Hohto juurikaan ole enää takakorkea.
Oheisessa tammikuu-kuvassa näyttäisi olevan pientä takakorkeutta vielä, mutta maastokin on epätasainen.
Tänään ensimmäistä kertaa otettiin kärryillä ravia, niin että Hohto on perähevosena. Hiukan jännätti, koska sitä on kerran aikaisemmin kokeiltu ja sillon Hohto ei ollut oikein jutussa mukana ja juoksutusliinan pituisen matkan verran ehti Hohto jäädä jälkeen, jonka jälkeen napero joutuikin ottaa sitten reippaalla laukalla Kaapon kiinni. Nyt kun oltiin vielä autotiellä, niin pieni pelko oli persiissä sen suhteen jos Hohto hätääntyy jäädessään jälkeen ja kiilaakin sitten laukalla meistä ohi.
Pelko osoittautui täysin aiheettomaksi, liinaa valui käsistäni ehkä puolentoista metriä kun Hohto siirtyi raville ja otti meidät muutamalla raviharppauksella kiinni ja sen jälkeen jatkoi tahdikasta reipasta ravia ihan kärryjen tuntumassa. Käyntiin siirtymisessäkään ei ollut mitään ongelmaa, etenkin kun käynti on Hohdolle jo ihan tuttu sana, sekä muillakin eleillä ilmoitin Hohdolle hyvissä ajoin että nyt hidastetaan.
Hohdolle on nyt varattu myös aika ruunaukselle. Tallinpitäjämme laskettu aika lähestyy kovaa vauhtia, joten totesin että jos ennen kevättä tulisikin tarve ruunaukselle niin pitäisi se toteuttaa ennen kuin tallinpitäjällä on pieni lapsi seurana. Itellä eikä kellään muulla tutulla kun ole traikkua eikä myöskään korttia sitä vetää, joten mielelläni hyödynnän tallinpitäjän sekä ajo- että hevoskokemusta. 10.2.2012 lähtee siis meidän pieneltä pojalta pallit. Toivotaan että kaikki menee hyvin.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
34. Peltimörköjä
Hohto on nähnyt paljon autoja ja muita mölyisiä ajoneuvoja niin synnyinkodissaan kuin minullakin ollessaan, mutta nyt lähdimme ensimmäistä kertaa liikkumaan tienreunaa pitkin pidempää matkaa.
Kaapo laitettiin siis kärryille ja otettiin Hohto perähevoseksi. Lähdimme siis autotietä pitkin kärryilemään, ja yllätykseksemme liikennettä tiellä oli normaalia enemmän. Hohdolla oli siis edessään näytönpaikka.
Takaamme tulevat autot olivat kaikki ihan lastenleikkiä. Hohto ihan selvästi kyllä äänen kuultuaan käänsi aina kroppaansa ja kaulaansa niin että joka kerta näki takaa tulevan auton ennen kuin se oli kohdalla. Muuta näkyvää reaktiota ei ollut :)
Edestä tulevat autot olivat hieman toinen juttu, sillä Marian kanssa istuimme tiiviisti vierekkäin kärryillä ja siten blokkasimme Hohdon näkyvyyden eteenpäin ja kälätyksemme sekä kärryjen rahinan vuoksi uskon Hohdon myös kuulleen huonosti edestäpäin tulevat autot. Ennen auton tuloa Hohto kyllä selvästi yritti hakeutua kärryjen sille puolelle mikä oli keskellä tietä, minkä reissun loppupuoliskolla havaitsin yritykseksi nähdä eteenpäin.
Ensimmäisen edestä päin tulevan ylläriauton tultua kohdalle Hohto otti pienen sivuloikan ojaa kohti ja kohotti toista takajalkaa, selvästi aikeena potkasta pelotuksen aihetta jos tilanne niin vaatisi. Ei onneksi tullut aihetta ;) Seuraavat edestä tulevat vastaanotettiin turvan kohotuksella kunnes loppua kohti kun näin kaukaa auton tulevan edestä niin "näytin" auton kärryn viereltä Hohdolle. Silloin reaktio yhtä mitätön kuin takaa tulevillekin.
Selvästi siis tykkää kun näkee auton etukäteen, mutta ehkäpä siitäkin päästään eroon kun tarpeeksi saa kerättyä luottamusta liikenteeseen :) Mutta tyytyväisiä siis ollaan naperon käytökseen, kyllä siitä liikennevarma tulee.
Kaapo laitettiin siis kärryille ja otettiin Hohto perähevoseksi. Lähdimme siis autotietä pitkin kärryilemään, ja yllätykseksemme liikennettä tiellä oli normaalia enemmän. Hohdolla oli siis edessään näytönpaikka.
Takaamme tulevat autot olivat kaikki ihan lastenleikkiä. Hohto ihan selvästi kyllä äänen kuultuaan käänsi aina kroppaansa ja kaulaansa niin että joka kerta näki takaa tulevan auton ennen kuin se oli kohdalla. Muuta näkyvää reaktiota ei ollut :)
Edestä tulevat autot olivat hieman toinen juttu, sillä Marian kanssa istuimme tiiviisti vierekkäin kärryillä ja siten blokkasimme Hohdon näkyvyyden eteenpäin ja kälätyksemme sekä kärryjen rahinan vuoksi uskon Hohdon myös kuulleen huonosti edestäpäin tulevat autot. Ennen auton tuloa Hohto kyllä selvästi yritti hakeutua kärryjen sille puolelle mikä oli keskellä tietä, minkä reissun loppupuoliskolla havaitsin yritykseksi nähdä eteenpäin.
Ensimmäisen edestä päin tulevan ylläriauton tultua kohdalle Hohto otti pienen sivuloikan ojaa kohti ja kohotti toista takajalkaa, selvästi aikeena potkasta pelotuksen aihetta jos tilanne niin vaatisi. Ei onneksi tullut aihetta ;) Seuraavat edestä tulevat vastaanotettiin turvan kohotuksella kunnes loppua kohti kun näin kaukaa auton tulevan edestä niin "näytin" auton kärryn viereltä Hohdolle. Silloin reaktio yhtä mitätön kuin takaa tulevillekin.
Selvästi siis tykkää kun näkee auton etukäteen, mutta ehkäpä siitäkin päästään eroon kun tarpeeksi saa kerättyä luottamusta liikenteeseen :) Mutta tyytyväisiä siis ollaan naperon käytökseen, kyllä siitä liikennevarma tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)