38. Ruunaryhmä

Nytton poikaintarhassa taas yhteisymmärrys, kun viimeinenkin erilainen nuori on saanut ensimmäisen aikuiskasteensa ruunauksen merkeissä.

Perjantaina siis lähdettiin kahdeksan pintaan ajamaan Hohto kyydissä (tarhasta koppiin alle 5min! Ei siis mikään ongelmatapaus) kohti Porvoon hevosklinikkaa. Vähän oltiin Porvoon päässä hukassa, kun opasteet klinikan oville puuttuivat kokonaan. Ja kun tien tasalla saman rakennuksen ovissa on vaakuna ja kauniilla fontilla teksti jostain hienoista kokoustiloista, emme ihan heti hoksanneet olevamme oikeassa paikassa. Kävin ovella koputtelemassakin, avaamaan tuli hyvin laittautunut neiti valkoisessa kauluspaidassa ja mustassa minihameessa. Oli pakko ihan vinoillakseni sanoa, että ajo-ohjeiden mukaan luovuttaisimme hevosemme heidän käsiinsä! Saatiin kuitenkin ohjeet, miten pääsemme alatasanteelle ja takaoville josta todelliselle klinikalle pääsee..

Klinikalla Hohto seisomaan pakkopilttuuseen, ottivat Hohdon passin ja vaihdettiin muutamat sanat. Hohto seisoi tosi nätisti ja rauhassa kun sitä rapsuttelin lohduttavasti siinä jännittävässä tilanteessa. Klinikalta ajoivat meidät kuitenkin pois jo ennen kuin Hohdolle tykitettiin rauhoittavia, ja poistuessamme tilasta kuulimme mennessämme kaipaavaan hirnahduksen ja hätäisen kavionkopseen. Hohto-parka hätääntyi kun tutut hävisivät ympäriltä.


Kuva otettu 6.2.2012, olen itse kärryjen kyydissä

Operaation ajan istuskeltiin Porvoossa abc:llä kaakaolla juttelemassa niitä näitä, ja yllättävän nopeasti se parikolme-tuntia vierähti ja ajeltiin takaisin klinikalle. Siellä Hohto oli jo neljällä jalalla (täällä siis kaadettiin operaatiota varten) ja pyöri ympyrää karsinassa. Pää taisi hiukan olla vielä pyörällä, mutta jalat kantoivat hyvin joten uskalsimme laittaa Hohdon paluumatkaksi koppiin ilman vahtijaa.

Klinikalla hoidettiin vielä maksupolitiikka, ja iloiseksi yllätykseksi kertoivat raspanneensa ja poistaneensa sudenhampaat samalla ja samaan rahaan. Tällaiselle ei-niin-usein rahassa pyörivälle se oli uutisena kuin lottovoitto! Se kun oli juuri ollut mielenpäällä sekin, että eletään hammashoidon aikoja, ja helmikuun budjetti jo leikkauksen vuoksi tosi tiukalla. Nyt meni sitten samaan rahaan, ja hyvähampaisen Kaapon kanssa voidaan odotella seuraavaan tsekkauksen kanssa syksyyn, kun Hohdonkin hampaat uudelleen tarkastetaan.

Molempien rokotukset pitäisi varmaan aloittaa nyt alusta, kun kummankaan rokotukset eivät rokotuskortin mukaan ole voimassa vaikka ne luultavasti molemmilla ovat. Mutta pistetään silti molemmille alusta asti rokotussarjat nyt keväällä menemään, niin on helpompi itsellekin kun menevät ponit samassa tahdissa.

Tänään on Hohto sitten saanut penisilliiniä aamulla tallinpitäjän toimesta, ja nyt illalla laitoin itse ensimmäistä kertaa hevoselle piikkiä muskeliin tallinpitäjän neuvoessa ja valvoessa. Muita maatilan eläimiä on kyllä tullut tökittyä, mutta näihin kaviokkaisiin tökkäisin ensimmäisen kerran. Huomenna iltapiikki pitäisi sitten itsenäisesti saada tuikattua, en kyllä usko siinä olevan mitään ongelmaa. Koulussa on onneksi muita eläväisiä eläimiä sen verran tökitty, ettei heitä tarvitse neulatyynyinä pitää vaan tuikkaukset menevät aikalailla kerralla sinne minne pitää ja pysyvät siellä kunnes lääkeainekin on paikallaan.

Ruunauksen jälkeisistä hoito-ohjeista olin kyllä positiivisella tavalla yllättynyt! Olin varautunut ohjeisiin karsinalevosta, kävelytyksestä ja letkuttelusta, mutta sen sijaan neuvoivat pitämään kotiinpääsyn jälkeen tunnin verran karsinassa, että varmasti on hereillä, mutta sen jälkeen vapaa pääsy tarhaan (sillä oletuksella, että liikunta siellä maltillista, niinkuin meillä onneksi yleensä on!). Loistavaa. Maanantaina aamulla viimeinen piikki, pari viikkoa rauhallista työskentelyä (Hohto saa kyllä lomailla) ja sen jälkeen voi jatkaa normaalisti. Jee!