48. Ensi kertaa ratsaille

Tästä tulee nyt aika pitkälti kuvapostaus.

Hohto on siis muuttanut sukulaisen luokse "ylläpitoon". Siellä Hohdon ajokoulutus on viety loppuun ja maatilan isäntä muutamaan kertaan viikossa Hohtoa kärreitse liikuttaa. Tämä postaus kertoo viikonlopusta 4.-5.5. kun ystäväni Marian kanssa (joka hoitanut alusta asti kanssani Hohdon koulutusta) otimme viikonloppureissun Hohtoa moikkaamaan.

Kävimme kärreilemässä heti ensimmäisenä, jotta puolen vuoden näkemättömyyden jälkeen tutustuisimme uudestaan siihen millainen persoona Hohto tänäpäivänä on. Kärryjen edessä Hohto on erittäin innostunut, eteenpäinpyrkivä, ei malttaisi kävellä askeltakaan - paitsi silloin kun tie on hänestä huono (liukas, märkä, kivinen) jolloin ottaa ehkä hieman liiankin varovaisesti mutta parempi niin kuin toisinpäin.

Hohto siis ravaa erittäin mielellään kärryjen edessä, vauhti on todella leppoisaa ja ratsun uraa ajatellen todella rauhallista ja tasaista. Ei kiihdyttele eikä sinkoile. Pari kertaa perä nousi, kun häntä pyydettiin lisäämään vauhtia eikä vissiin (?) olisi jaksanut tai huvittanut kiihdytellä. Ei varsinaisesti kyllä mitään pyydettykään, ihan leikin varjolla mentiin kuten pääliikuttajakin.

Leikkien liikkuessakin Hohto on kerännyt ihan kivasti lihasta. On jo tosi hyvän näköinen ja hyvässä lihavuuskunnossakin. Eläinlääkäri viikko sitten todennut todella terveen oloiseksi ja solakaksi. Alkaa näyttää jo hevoselta.

Epämääräinen talikko-keppi-säkämittauskin tehtiin ja saatiin tämän hetkiseksi säkäkorkeudeksi 155cm, eli on jo molempia vanhempiaan korkeampi. (Linkki Hohtoon Sukupostissa)

Aloitettiin selkäännousuharjoitus ensin tutuilla jutuilla, eli edettiin reippaalla tahdilla mutta kuitenkin rauhallisesti kokeillen ja totutellen. Tässä lähmitään satulahuovalla ympäri kaulaa, selkää ja takapuolta. Satulalle tehtiin sama juttu - kaikki oli Hohdolle tuttua kauraa, eikä korvaansa lotkauttanut.

Hölmö emäntä seisoskelee jakkaralla. Ei mitään reaktiota - mutta sitähän me haettiinkin.

Molemmin puolin tehtiin selkään nousua lukuunottamatta samat jutut. Eli roikuttiin ja nojailtiin. Hyvin menee!

Roikutaan ja hypitään jalustimessa.

Selässä! Ensimmäistä kertaa! Hohto tarkkailee tilannetta.

Ja muutama rundi talutusratsastusta kentän ympäri. Toistettiin selkään nousu ja kentän ympäri kävely. Samoin toistettiin sama juttu pari kertaa vielä seuraavana päivänä.

Kaikki sujui aivan mainiosti. Nyt Hohto saa ainakin kuukauden verran miettiä kokemaansa, kesäkuussa kokeillaan taas.

47. Hei, me opitaan!

PAHOITTELEN -- Blogger on päivittynyt ja ainakaan mulla tässä uudessa versiossa ei vieläkään toimi nämä rivitykset, joten kaikki tulee yhteen pötköön:( -- PAHOITTELEN Tänään sai taas yllättyä siitä, mikä merkitys levolla onkaan nuoren hevosen koulutuksessa. Viimeksi kun olemme kokeilleet Hohtoa ajaa takaa, lopputulos oli lähempänä katastrofia kuin onnistumista ja niin poni kuin ihmisetkin turhautuivat vuoron perään siihen ettei yhteistä kieltä löytynyt. Jotain kuitenkin kai pienen hevosen päähän jäi, koska tänään ohjasajo sujui todella mallikkaasti. Hohto on selvästi jostain tonkinut lisää itseluottamusta, eikä enää hätäänny yhtä herkästi siitä että johtaa letkaa yksin ja me molemmat Hohdon luottoihmiset roikuttiin ohjissa hänen takanaan. Oman osansa on varmasti tehnyt viime kertojen ohjastreenit. Talvellahan koettiin muutama vähän jännempi äksidentti, kun Hohto turhautui ohjasotteisiin kun ei ymmärtänyt niiden merkitystä. Niitä on nyt sitten varovasti treenailtu ja tulokset ovat ilmiselvät. Meno on edelleen hiukan kiemurtelevaa (etenkin kun tien molemmin puolin löytyy häiritsevän paljon syötävää), mutta nyt sentään ohjasotteet eivät nosta liikaa Hohdon turhautumiskäyrää ja reaktio ohjasotteeseen on juuri se mitä on harjoiteltu. Ensimmäistä kertaa onnistuttiin siis pihan toiselta laidalta ohjasajamaan Hohto poikkiparrulle, jossa hoitotoimenpiteet suoritetaan, ilman että pääpuoleen tarvii ihmisen mennä kertaakaan ja ilman että kukaan turhautuu. Mahtavaa! Nyt olen jälleen isojen kysymyksien edessä. Sain eilen tarjouksen aviomieheni tädiltä, jonka toinen hevonen on päätymässä kuopan pohjalle nyt lähiviikkoina, että tahtoisinko tuoda Hohdon vuodeksi hänen pihaansa kasvamaan. Tällä tädillä jäisi nyt siis yksin pihaan suomenhevosruuna, eikä hän millään jaksaisi juuri nyt alkaa etsimään uutta hevosta itselleen, joten tarjoaa ilmaiseksi tallipaikkaa pihassaan. Mitä nyt sitten pohditaan, on se, että en tiedä kestänkö kokonaista vuotta ilman säännöllistä heppailua - tämä täti nimittäin asuu Uudessakaupungissa, eli Turun toisella puolen. Järjellä ajatellen, siellä tulisi itse käytyä siis maksimissaan pari kertaa kuussa. Plussapuolia on tietenkin, että hinta on 0e, Pientä korvausta vastaan voisivat siellä jatkaa Hohdon ajo-opetuksen loppuun ja ajella sen lisäksikin tarpeen mukaan ja ensi syksyksi sieltä löytyisi myös tuttuja ihmisiä jotka voisivat aloittaa ratsutuksen, ennen kuin Hohto palautuisi tänne meidän kotikonnuilla. Käytännössähän saisin siis nämä koulutukset ilmaiseksi, kun tallivuokraan varatut rahat saisi kokonaisuudessaan suunnata koulutukseen. Hyvä puoli tuonne viemisessä olisi myös se, että saisin nauttia ensimmäisestä vauvavuodesta ilman oman tunnon tuskia siitä, jos en jostain syystä kerkeä mielestäni tarpeeksi usein tallilla käymään. Huonona puolena se, että toisaalta nuo tallilla käymiset on mulle iso henkireikä ja odotettuja breikkejä arjesta. Tätä nyt punnitaan, mutta järjellä kun ajattelen omaa pienehköä äp-rahaani, kiireistä ensimmäistä vauvavuotta ja sitä, että nykyisellä tallilla rehellisesti sanoen ei ole mahdollisuuksia viedä ajokoulutusta loppuun sillä turvalliset ajomaastot puuttuvat (tämän vuoksi tallipaikan vaihto edessä jokatapauksessa), niin näyttää hyvin todennäköiseltä että Hohto lähtee syksyllä vuodeksi "hoitoon" :)

46. Kesä

Hohto sai satulan kokeiluun selkäänsä. Ujosti meinasi ravissa peppu nousta ihmetyksestä, mutta kaiken kaikkiaan aika lungisti otti napero uuden vermeen. Kaapo muuttaa uuteen kotiin viikon päästä tulevana viikonloppuna. Sitä varten on nyt otettu muistoksi kuvia. Ikävä tulee kilttiä vanhaa herraa. Ja näköjään nämä rivitykset ei nyt yhtään tottele mua, joten olkoon..

45. Kevät

Mun pienen pieni ponini näyttää jo hevoselta!

Kaunis herra.

Ja Mariakin uskaltautui irroittelemaan Kaapon kanssa :) Jee! Kesäkausi on siis virallisesti avattu peltolaukoilla.

44. Hohto on taas Hohto

Unohdinpahan ihan kirjoittaa tiistaista ja keskiviikosta!

Maanantain varovaisuus ja muu herkkyys meni ohi samana päivänä, eli tiistaina kaikki oli taas ok ja poitsu oli ihan oma itsensä. Otettiin kuitenkin sekä tiistaina että keskiviikkona vielä aikalailla varmanpäälle, tehtiin aika helppoja harjoituksia.

Ohjasajettiin molempina päivinä liinassa ympyrällä ja sujui etenkin keskiviikkona tosi hyvin. Harjoittelun painopisteet oli ohjien siedätyksessä pepun läheisyyteen - siinä määrin siis ettei ohjan asennon korjaaminen tarkoita samaa kuin TÄYSIÄ, vaan että poitsu osaisi ottaa rennosti vaikka ne ohjat siellä heiluukin. Liinassa sitten treenattiin enempi seis- ja käynti-käskyjä, joista käynti toimi keskiviikkona jo tosi loistavasti siinä mielessä ettei Hohto ollenkaan epäröinyt enää liikkeelle lähtöä vaan selvästi tiesi heti mitä käskyllä haetaan. Kärryjen kanssa viimeiset kerrat kun tuntuivat olevan vähän säätöä sen suhteen, että Hohto ei ollut aivan varma mitä pyydämme ja siitä hermostui. Nyt siis ainakin käynti-käsky alkaa olla hyvä, mutta jatketaan vielä harjoittelua koska seis-käsky ei ole ihan yhtä täydellinen.

Hohtoahan on mulle tulosta asti harjoitettu seis-käskyyn taluttaessa, mutta nyt huomaan että sen noudattamisesta on tullut hieman lipsuttua ja pitää yrittää taas tarkemmin kiinnittää huomiota siihen että sen käskyn jälkeen ei enää liikuta ollenkaan. Yleistä pysähtymisen treenaamista siis jatketaan sekä taluttaen, että liinassa ohjasajajan kanssa sekä ilman.

Tiedossa oleva lähitulevaisuuden ongelma on tuo ohjien käyttöönotto. Hohto tuntuu olevan äärettömän herkkä suustaan, ja kuten kaikki jotka hevosia ovat ajaneet tietävät, ei niitä ohjia saa yhtä herkällä kädellä hallittua kuin ratsun ohjia jo pelkästään siksi että pitkät ohjat painavat paljon ja luovat silloin painetta suuhun. Lisäksi paine suusta poistuu paljon hitaammin kun ohjat ovat niin pitkät. Hohto siis turhautuu todella paljon ohjista, mikä ei ole tietenkään ollenkaan kiva.
Mitään kivisuuta ei ole tarkoitus ponista tehdä, itsekin kun kannatan enempi istunnalla kuin ohjalla ratsastusta, mutta tiettyyn pisteeseen asti sitä ohjan aiheuttamaa painetta tulisi kuitenkin hermostumatta sietää. Mitenköhän tätä voisi harjoitella?

43. Peruuuuuta...

Nyt sitten otetaan sitten ensimmäistä kertaa sitten takapakkia. Viime kertaisin häsellyksen jälkeen, liekö Hohdolta mennyt luotto koko hommaan (meihin) koska tänään on väistelty meidän kosketusta, etenkin pään alueella(?!?!).

Ei siis ainakaan toistettu viime kertaista, vaan palattiin tuttuun turvalliseen. Harjailtiin pitkään, ja kyllä Hohto siinä rentoutuikin ja antoi meidän koskea ihan normaalisti. Turvan läheisyyteen koskemista arkoi myös, mutta silloin kun pääsi koskemaan niin selvästikään mistään ei ollut kuitenkaan kipeä - mikä oli tietenkin ensimmäinen ajatus syyksi tähän. Ei siis arastellut esim. riimun painautuessa päähän, vaan ainoastaan käden lähestymistä. Jos en paremmin tietäisi, sanoisin että joku on sen pahemminkin pelästyttänyt ja sitä lyönyt.. :/

Laitettiin silat selkään ja juoksutettiin naperoa molempiin suuntiin, kerrattiin tuttuja juttuja käynti-seis-käynti-ravi-käynti-seis. Meni tosi hyvin ja Hohto ravailikin todella rennosti ja tahdikkaasti!



Nyt palataan sitten tosiaan taaksepäin asioissa. Huomenna ja ylihuomenna tiedossa talleilua, ja jos vain aikataulut antavat myöden, palataan ohjasajon harjoitteluun, minkä me ihan selvästi jätimme vähemmälle huomiolle mikä on ehkä syynä siihen, että viimeksi kärryharjoittelu meni pepun alle ja nyt kärsimme luottamuspulasta.

Käytiin Kaapon kanssa tänään reippaalla kärrylenkillä. Kaapelilla on selvästi kevättä rinnassa joten ollaan ihan huoletta painatettu juuri hiekkatietä menevään - pohjakin kun on nyt vasta sulaneena juuri täydellisen pehmeä mutta kantava! Ehkä saadaan punkeroltakin ne peppulihakset takaisin näkyviin, kun on koko lantio talven aikana Kaapolla hukkunut plösöjen alle ;)

42. Kevät tuntuu takapuolessa

Hetkinen taas vierähtänyt.. Omasta läppäristä on laturin johto rikki, enkä tässä miehen pöytäkoneella hirveän paljoa tykkää viettää laskujen maksamisen ja sähköpostin lukemisen ohella viettää aikaa.

Tässä kuussa on ajettu Hohtoa, ajettu ja ratsastettu Kaapoa ja rokotettu molemmat pipanat. Pääosin kaikki on mennyt putkeen.

Eilen ei kuitenkaan mennyt. En tiedä oliko se kevät joka sitä takapuolta kiusasi, mutta ensimmäistä kertaa Hohto esitteli meille rodeon alkeita joita lienee talven aikana salaa opetellut. Kärryt siis laitettiin perään, toinen meistä istuu kärryillä ja toinen on liinan päässä mutta mahdollisimman kaukana Hohdosta jotta saadaan rohkaistua pikkuponia itsenäiseen työskentelyyn.
Hohto saattoi kesken hyvin menevän harjoituksen pysähtyä ja alkaa pomputtaa peppua, ja kerran näytti siltä että ne takajalat ehkä käväisivätkin kärryiltä katsottuna etulaidan yläpuolella.. Potkuremmiähän meillä ei ole ollut nyt käytössä. Heti kun liinan päässä juossut Maria pääsi Hohdon luokse komentamaan häntä hillitsemään takapuolensa, oli napero taas kovin nöyrää poikaa.. Käsissähän tuo myös pysyy, ei hyökkäile mihinkään suuntaan ja on herkkä pidätteille.

Ymmärrettävästi Hohto kyllä turhautuu harjoituksesta, sillä meillä ei tällä hetkellä ole (eikä varmaan tule vähään aikaan olemaankaan...) tilaa eikä mahdollisuutta antaa Hohdon esimerkiksi vastata eteenpäin-pyyntöön yhtään reippaammin kuin käynnillä, minkä vuoksi varmasti Hohto kokee apumme ristiriitaisiksi vaikka sitä yritämmekin vahvasti välttää. Tallillamme ainoat mahdollisuudet liikutukseen ovat tällä hetkellä kuivuria ympäri kiertäminen tai autotielle meno, ja jälkimmäiseenhän Hohto ei missään nimessä ole vielä valmis. Kuivurin ympäri kierrossa ongelmana on tietenkin rakennuksen seinät sekä ulkolaidoilla seisotettavat koneet ja kärryt joihin kaikkiin törmääminen verottaisi isosti meikäläisen rahapussia. Isoihin sekoiluihin ei siis ole varaa, ja olemme todella harmissamme näistä äärettömän rajoittuneista etenemismahdollisuuksista.
Toisella puolella pihaa kuin autotie, on siis pellot ja toistaiseksi vielä syvä hanki. Hanki on tässä vaiheessa talvea liian raskas ja jäinen jotta siellä kykenisi liikkumaan, ja toisaalta taas pohja liian kostea jotta sinne enää auttaisi minkään näköistä rataa aurata. Kun näistä lumista päästään, paljastuu sitten erittäin märkä savipelto joka tietenkin kynnetään ja kylvetään heti kun mahdollista. Eli me olemme ikäänkuin jumissa tässä pihapiirissä ehkä ensi syksyyn asti..

Harmittaa ihan vietävästi joutua seisottamaan varsaa vuoden parhaat ajat, mutta minkäs teet..

Olen kuitenkin ilmoittanut Hohdon nyt Suomenhevosten Shownäyttelyyn joka pidetään 20.5. Loimaalla Suomenhevoskeskus Loimihakassa (eikä Hessi-tallilla niinkuin alunperin väitin..).
Olisitkohan Elisa kiinnostunut esittämään tämän pienen miehen ensimmäisessä näyttelyssään? Jos kaikki menee niinkuin pitää, on oma mahankasvatusprojektini silloin siinä vaiheessa, että mielelläni en itse naperon perässä enää kipittelisi ;)

Ps. Tuntui se kevät eilen Kaaponkin takapuolessa. Kova into oli päällä ja pitkää suoraa painettiinkin kärryjen kanssa miltei kiitolaukkaa. Niin mikä ravihevonen..