Unohdinpahan ihan kirjoittaa tiistaista ja keskiviikosta!
Maanantain varovaisuus ja muu herkkyys meni ohi samana päivänä, eli tiistaina kaikki oli taas ok ja poitsu oli ihan oma itsensä. Otettiin kuitenkin sekä tiistaina että keskiviikkona vielä aikalailla varmanpäälle, tehtiin aika helppoja harjoituksia.
Ohjasajettiin molempina päivinä liinassa ympyrällä ja sujui etenkin keskiviikkona tosi hyvin. Harjoittelun painopisteet oli ohjien siedätyksessä pepun läheisyyteen - siinä määrin siis ettei ohjan asennon korjaaminen tarkoita samaa kuin TÄYSIÄ, vaan että poitsu osaisi ottaa rennosti vaikka ne ohjat siellä heiluukin. Liinassa sitten treenattiin enempi seis- ja käynti-käskyjä, joista käynti toimi keskiviikkona jo tosi loistavasti siinä mielessä ettei Hohto ollenkaan epäröinyt enää liikkeelle lähtöä vaan selvästi tiesi heti mitä käskyllä haetaan. Kärryjen kanssa viimeiset kerrat kun tuntuivat olevan vähän säätöä sen suhteen, että Hohto ei ollut aivan varma mitä pyydämme ja siitä hermostui. Nyt siis ainakin käynti-käsky alkaa olla hyvä, mutta jatketaan vielä harjoittelua koska seis-käsky ei ole ihan yhtä täydellinen.
Hohtoahan on mulle tulosta asti harjoitettu seis-käskyyn taluttaessa, mutta nyt huomaan että sen noudattamisesta on tullut hieman lipsuttua ja pitää yrittää taas tarkemmin kiinnittää huomiota siihen että sen käskyn jälkeen ei enää liikuta ollenkaan. Yleistä pysähtymisen treenaamista siis jatketaan sekä taluttaen, että liinassa ohjasajajan kanssa sekä ilman.
Tiedossa oleva lähitulevaisuuden ongelma on tuo ohjien käyttöönotto. Hohto tuntuu olevan äärettömän herkkä suustaan, ja kuten kaikki jotka hevosia ovat ajaneet tietävät, ei niitä ohjia saa yhtä herkällä kädellä hallittua kuin ratsun ohjia jo pelkästään siksi että pitkät ohjat painavat paljon ja luovat silloin painetta suuhun. Lisäksi paine suusta poistuu paljon hitaammin kun ohjat ovat niin pitkät. Hohto siis turhautuu todella paljon ohjista, mikä ei ole tietenkään ollenkaan kiva.
Mitään kivisuuta ei ole tarkoitus ponista tehdä, itsekin kun kannatan enempi istunnalla kuin ohjalla ratsastusta, mutta tiettyyn pisteeseen asti sitä ohjan aiheuttamaa painetta tulisi kuitenkin hermostumatta sietää. Mitenköhän tätä voisi harjoitella?
torstai 29. maaliskuuta 2012
maanantai 26. maaliskuuta 2012
43. Peruuuuuta...
Nyt sitten otetaan sitten ensimmäistä kertaa sitten takapakkia. Viime kertaisin häsellyksen jälkeen, liekö Hohdolta mennyt luotto koko hommaan (meihin) koska tänään on väistelty meidän kosketusta, etenkin pään alueella(?!?!).
Ei siis ainakaan toistettu viime kertaista, vaan palattiin tuttuun turvalliseen. Harjailtiin pitkään, ja kyllä Hohto siinä rentoutuikin ja antoi meidän koskea ihan normaalisti. Turvan läheisyyteen koskemista arkoi myös, mutta silloin kun pääsi koskemaan niin selvästikään mistään ei ollut kuitenkaan kipeä - mikä oli tietenkin ensimmäinen ajatus syyksi tähän. Ei siis arastellut esim. riimun painautuessa päähän, vaan ainoastaan käden lähestymistä. Jos en paremmin tietäisi, sanoisin että joku on sen pahemminkin pelästyttänyt ja sitä lyönyt.. :/
Laitettiin silat selkään ja juoksutettiin naperoa molempiin suuntiin, kerrattiin tuttuja juttuja käynti-seis-käynti-ravi-käynti-seis. Meni tosi hyvin ja Hohto ravailikin todella rennosti ja tahdikkaasti!
Nyt palataan sitten tosiaan taaksepäin asioissa. Huomenna ja ylihuomenna tiedossa talleilua, ja jos vain aikataulut antavat myöden, palataan ohjasajon harjoitteluun, minkä me ihan selvästi jätimme vähemmälle huomiolle mikä on ehkä syynä siihen, että viimeksi kärryharjoittelu meni pepun alle ja nyt kärsimme luottamuspulasta.
Käytiin Kaapon kanssa tänään reippaalla kärrylenkillä. Kaapelilla on selvästi kevättä rinnassa joten ollaan ihan huoletta painatettu juuri hiekkatietä menevään - pohjakin kun on nyt vasta sulaneena juuri täydellisen pehmeä mutta kantava! Ehkä saadaan punkeroltakin ne peppulihakset takaisin näkyviin, kun on koko lantio talven aikana Kaapolla hukkunut plösöjen alle ;)
tiistai 20. maaliskuuta 2012
42. Kevät tuntuu takapuolessa
Hetkinen taas vierähtänyt.. Omasta läppäristä on laturin johto rikki, enkä tässä miehen pöytäkoneella hirveän paljoa tykkää viettää laskujen maksamisen ja sähköpostin lukemisen ohella viettää aikaa.
Tässä kuussa on ajettu Hohtoa, ajettu ja ratsastettu Kaapoa ja rokotettu molemmat pipanat. Pääosin kaikki on mennyt putkeen.
Eilen ei kuitenkaan mennyt. En tiedä oliko se kevät joka sitä takapuolta kiusasi, mutta ensimmäistä kertaa Hohto esitteli meille rodeon alkeita joita lienee talven aikana salaa opetellut. Kärryt siis laitettiin perään, toinen meistä istuu kärryillä ja toinen on liinan päässä mutta mahdollisimman kaukana Hohdosta jotta saadaan rohkaistua pikkuponia itsenäiseen työskentelyyn.
Hohto saattoi kesken hyvin menevän harjoituksen pysähtyä ja alkaa pomputtaa peppua, ja kerran näytti siltä että ne takajalat ehkä käväisivätkin kärryiltä katsottuna etulaidan yläpuolella.. Potkuremmiähän meillä ei ole ollut nyt käytössä. Heti kun liinan päässä juossut Maria pääsi Hohdon luokse komentamaan häntä hillitsemään takapuolensa, oli napero taas kovin nöyrää poikaa.. Käsissähän tuo myös pysyy, ei hyökkäile mihinkään suuntaan ja on herkkä pidätteille.
Ymmärrettävästi Hohto kyllä turhautuu harjoituksesta, sillä meillä ei tällä hetkellä ole (eikä varmaan tule vähään aikaan olemaankaan...) tilaa eikä mahdollisuutta antaa Hohdon esimerkiksi vastata eteenpäin-pyyntöön yhtään reippaammin kuin käynnillä, minkä vuoksi varmasti Hohto kokee apumme ristiriitaisiksi vaikka sitä yritämmekin vahvasti välttää. Tallillamme ainoat mahdollisuudet liikutukseen ovat tällä hetkellä kuivuria ympäri kiertäminen tai autotielle meno, ja jälkimmäiseenhän Hohto ei missään nimessä ole vielä valmis. Kuivurin ympäri kierrossa ongelmana on tietenkin rakennuksen seinät sekä ulkolaidoilla seisotettavat koneet ja kärryt joihin kaikkiin törmääminen verottaisi isosti meikäläisen rahapussia. Isoihin sekoiluihin ei siis ole varaa, ja olemme todella harmissamme näistä äärettömän rajoittuneista etenemismahdollisuuksista.
Toisella puolella pihaa kuin autotie, on siis pellot ja toistaiseksi vielä syvä hanki. Hanki on tässä vaiheessa talvea liian raskas ja jäinen jotta siellä kykenisi liikkumaan, ja toisaalta taas pohja liian kostea jotta sinne enää auttaisi minkään näköistä rataa aurata. Kun näistä lumista päästään, paljastuu sitten erittäin märkä savipelto joka tietenkin kynnetään ja kylvetään heti kun mahdollista. Eli me olemme ikäänkuin jumissa tässä pihapiirissä ehkä ensi syksyyn asti..
Harmittaa ihan vietävästi joutua seisottamaan varsaa vuoden parhaat ajat, mutta minkäs teet..
Olen kuitenkin ilmoittanut Hohdon nyt Suomenhevosten Shownäyttelyyn joka pidetään 20.5. Loimaalla Suomenhevoskeskus Loimihakassa (eikä Hessi-tallilla niinkuin alunperin väitin..).
Olisitkohan Elisa kiinnostunut esittämään tämän pienen miehen ensimmäisessä näyttelyssään? Jos kaikki menee niinkuin pitää, on oma mahankasvatusprojektini silloin siinä vaiheessa, että mielelläni en itse naperon perässä enää kipittelisi ;)
Ps. Tuntui se kevät eilen Kaaponkin takapuolessa. Kova into oli päällä ja pitkää suoraa painettiinkin kärryjen kanssa miltei kiitolaukkaa. Niin mikä ravihevonen..
Tässä kuussa on ajettu Hohtoa, ajettu ja ratsastettu Kaapoa ja rokotettu molemmat pipanat. Pääosin kaikki on mennyt putkeen.
Eilen ei kuitenkaan mennyt. En tiedä oliko se kevät joka sitä takapuolta kiusasi, mutta ensimmäistä kertaa Hohto esitteli meille rodeon alkeita joita lienee talven aikana salaa opetellut. Kärryt siis laitettiin perään, toinen meistä istuu kärryillä ja toinen on liinan päässä mutta mahdollisimman kaukana Hohdosta jotta saadaan rohkaistua pikkuponia itsenäiseen työskentelyyn.
Hohto saattoi kesken hyvin menevän harjoituksen pysähtyä ja alkaa pomputtaa peppua, ja kerran näytti siltä että ne takajalat ehkä käväisivätkin kärryiltä katsottuna etulaidan yläpuolella.. Potkuremmiähän meillä ei ole ollut nyt käytössä. Heti kun liinan päässä juossut Maria pääsi Hohdon luokse komentamaan häntä hillitsemään takapuolensa, oli napero taas kovin nöyrää poikaa.. Käsissähän tuo myös pysyy, ei hyökkäile mihinkään suuntaan ja on herkkä pidätteille.
Ymmärrettävästi Hohto kyllä turhautuu harjoituksesta, sillä meillä ei tällä hetkellä ole (eikä varmaan tule vähään aikaan olemaankaan...) tilaa eikä mahdollisuutta antaa Hohdon esimerkiksi vastata eteenpäin-pyyntöön yhtään reippaammin kuin käynnillä, minkä vuoksi varmasti Hohto kokee apumme ristiriitaisiksi vaikka sitä yritämmekin vahvasti välttää. Tallillamme ainoat mahdollisuudet liikutukseen ovat tällä hetkellä kuivuria ympäri kiertäminen tai autotielle meno, ja jälkimmäiseenhän Hohto ei missään nimessä ole vielä valmis. Kuivurin ympäri kierrossa ongelmana on tietenkin rakennuksen seinät sekä ulkolaidoilla seisotettavat koneet ja kärryt joihin kaikkiin törmääminen verottaisi isosti meikäläisen rahapussia. Isoihin sekoiluihin ei siis ole varaa, ja olemme todella harmissamme näistä äärettömän rajoittuneista etenemismahdollisuuksista.
Toisella puolella pihaa kuin autotie, on siis pellot ja toistaiseksi vielä syvä hanki. Hanki on tässä vaiheessa talvea liian raskas ja jäinen jotta siellä kykenisi liikkumaan, ja toisaalta taas pohja liian kostea jotta sinne enää auttaisi minkään näköistä rataa aurata. Kun näistä lumista päästään, paljastuu sitten erittäin märkä savipelto joka tietenkin kynnetään ja kylvetään heti kun mahdollista. Eli me olemme ikäänkuin jumissa tässä pihapiirissä ehkä ensi syksyyn asti..
Harmittaa ihan vietävästi joutua seisottamaan varsaa vuoden parhaat ajat, mutta minkäs teet..
Olen kuitenkin ilmoittanut Hohdon nyt Suomenhevosten Shownäyttelyyn joka pidetään 20.5. Loimaalla Suomenhevoskeskus Loimihakassa (eikä Hessi-tallilla niinkuin alunperin väitin..).
Olisitkohan Elisa kiinnostunut esittämään tämän pienen miehen ensimmäisessä näyttelyssään? Jos kaikki menee niinkuin pitää, on oma mahankasvatusprojektini silloin siinä vaiheessa, että mielelläni en itse naperon perässä enää kipittelisi ;)
Ps. Tuntui se kevät eilen Kaaponkin takapuolessa. Kova into oli päällä ja pitkää suoraa painettiinkin kärryjen kanssa miltei kiitolaukkaa. Niin mikä ravihevonen..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)