Hetkinen taas vierähtänyt.. Omasta läppäristä on laturin johto rikki, enkä tässä miehen pöytäkoneella hirveän paljoa tykkää viettää laskujen maksamisen ja sähköpostin lukemisen ohella viettää aikaa.
Tässä kuussa on ajettu Hohtoa, ajettu ja ratsastettu Kaapoa ja rokotettu molemmat pipanat. Pääosin kaikki on mennyt putkeen.
Eilen ei kuitenkaan mennyt. En tiedä oliko se kevät joka sitä takapuolta kiusasi, mutta ensimmäistä kertaa Hohto esitteli meille rodeon alkeita joita lienee talven aikana salaa opetellut. Kärryt siis laitettiin perään, toinen meistä istuu kärryillä ja toinen on liinan päässä mutta mahdollisimman kaukana Hohdosta jotta saadaan rohkaistua pikkuponia itsenäiseen työskentelyyn.
Hohto saattoi kesken hyvin menevän harjoituksen pysähtyä ja alkaa pomputtaa peppua, ja kerran näytti siltä että ne takajalat ehkä käväisivätkin kärryiltä katsottuna etulaidan yläpuolella.. Potkuremmiähän meillä ei ole ollut nyt käytössä. Heti kun liinan päässä juossut Maria pääsi Hohdon luokse komentamaan häntä hillitsemään takapuolensa, oli napero taas kovin nöyrää poikaa.. Käsissähän tuo myös pysyy, ei hyökkäile mihinkään suuntaan ja on herkkä pidätteille.
Ymmärrettävästi Hohto kyllä turhautuu harjoituksesta, sillä meillä ei tällä hetkellä ole (eikä varmaan tule vähään aikaan olemaankaan...) tilaa eikä mahdollisuutta antaa Hohdon esimerkiksi vastata eteenpäin-pyyntöön yhtään reippaammin kuin käynnillä, minkä vuoksi varmasti Hohto kokee apumme ristiriitaisiksi vaikka sitä yritämmekin vahvasti välttää. Tallillamme ainoat mahdollisuudet liikutukseen ovat tällä hetkellä kuivuria ympäri kiertäminen tai autotielle meno, ja jälkimmäiseenhän Hohto ei missään nimessä ole vielä valmis. Kuivurin ympäri kierrossa ongelmana on tietenkin rakennuksen seinät sekä ulkolaidoilla seisotettavat koneet ja kärryt joihin kaikkiin törmääminen verottaisi isosti meikäläisen rahapussia. Isoihin sekoiluihin ei siis ole varaa, ja olemme todella harmissamme näistä äärettömän rajoittuneista etenemismahdollisuuksista.
Toisella puolella pihaa kuin autotie, on siis pellot ja toistaiseksi vielä syvä hanki. Hanki on tässä vaiheessa talvea liian raskas ja jäinen jotta siellä kykenisi liikkumaan, ja toisaalta taas pohja liian kostea jotta sinne enää auttaisi minkään näköistä rataa aurata. Kun näistä lumista päästään, paljastuu sitten erittäin märkä savipelto joka tietenkin kynnetään ja kylvetään heti kun mahdollista. Eli me olemme ikäänkuin jumissa tässä pihapiirissä ehkä ensi syksyyn asti..
Harmittaa ihan vietävästi joutua seisottamaan varsaa vuoden parhaat ajat, mutta minkäs teet..
Olen kuitenkin ilmoittanut Hohdon nyt Suomenhevosten Shownäyttelyyn joka pidetään 20.5. Loimaalla Suomenhevoskeskus Loimihakassa (eikä Hessi-tallilla niinkuin alunperin väitin..).
Olisitkohan Elisa kiinnostunut esittämään tämän pienen miehen ensimmäisessä näyttelyssään? Jos kaikki menee niinkuin pitää, on oma mahankasvatusprojektini silloin siinä vaiheessa, että mielelläni en itse naperon perässä enää kipittelisi ;)
Ps. Tuntui se kevät eilen Kaaponkin takapuolessa. Kova into oli päällä ja pitkää suoraa painettiinkin kärryjen kanssa miltei kiitolaukkaa. Niin mikä ravihevonen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti