Tästä tulee nyt aika pitkälti kuvapostaus.
Hohto on siis muuttanut sukulaisen luokse "ylläpitoon". Siellä Hohdon ajokoulutus on viety loppuun ja maatilan isäntä muutamaan kertaan viikossa Hohtoa kärreitse liikuttaa. Tämä postaus kertoo viikonlopusta 4.-5.5. kun ystäväni Marian kanssa (joka hoitanut alusta asti kanssani Hohdon koulutusta) otimme viikonloppureissun Hohtoa moikkaamaan.
Kävimme kärreilemässä heti ensimmäisenä, jotta puolen vuoden näkemättömyyden jälkeen tutustuisimme uudestaan siihen millainen persoona Hohto tänäpäivänä on. Kärryjen edessä Hohto on erittäin innostunut, eteenpäinpyrkivä, ei malttaisi kävellä askeltakaan - paitsi silloin kun tie on hänestä huono (liukas, märkä, kivinen) jolloin ottaa ehkä hieman liiankin varovaisesti mutta parempi niin kuin toisinpäin.
Hohto siis ravaa erittäin mielellään kärryjen edessä, vauhti on todella leppoisaa ja ratsun uraa ajatellen todella rauhallista ja tasaista. Ei kiihdyttele eikä sinkoile. Pari kertaa perä nousi, kun häntä pyydettiin lisäämään vauhtia eikä vissiin (?) olisi jaksanut tai huvittanut kiihdytellä. Ei varsinaisesti kyllä mitään pyydettykään, ihan leikin varjolla mentiin kuten pääliikuttajakin.
Leikkien liikkuessakin Hohto on kerännyt ihan kivasti lihasta. On jo tosi hyvän näköinen ja hyvässä lihavuuskunnossakin. Eläinlääkäri viikko sitten todennut todella terveen oloiseksi ja solakaksi. Alkaa näyttää jo hevoselta.
Epämääräinen talikko-keppi-säkämittauskin tehtiin ja saatiin tämän hetkiseksi säkäkorkeudeksi 155cm, eli on jo molempia vanhempiaan korkeampi. (Linkki Hohtoon Sukupostissa)
Aloitettiin selkäännousuharjoitus ensin tutuilla jutuilla, eli edettiin reippaalla tahdilla mutta kuitenkin rauhallisesti kokeillen ja totutellen. Tässä lähmitään satulahuovalla ympäri kaulaa, selkää ja takapuolta. Satulalle tehtiin sama juttu - kaikki oli Hohdolle tuttua kauraa, eikä korvaansa lotkauttanut.
Hölmö emäntä seisoskelee jakkaralla. Ei mitään reaktiota - mutta sitähän me haettiinkin.
Molemmin puolin tehtiin selkään nousua lukuunottamatta samat jutut. Eli roikuttiin ja nojailtiin. Hyvin menee!
Roikutaan ja hypitään jalustimessa.
Selässä! Ensimmäistä kertaa! Hohto tarkkailee tilannetta.
Ja muutama rundi talutusratsastusta kentän ympäri. Toistettiin selkään nousu ja kentän ympäri kävely. Samoin toistettiin sama juttu pari kertaa vielä seuraavana päivänä.
Kaikki sujui aivan mainiosti. Nyt Hohto saa ainakin kuukauden verran miettiä kokemaansa, kesäkuussa kokeillaan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti