37. Kärryillään

Vähän todistusaineistoa.. Hohto vetää ihmisiä kärryillä!



Oli sen verta virtaa ja muuta jännäilyä ilmassa, ettei tällä kerralla vielä kuviteltukkaan että kärryillä istuja olisi ohjista ottanut kiinni, mutta olivat sekä hätävarana että tottumisen vuoksi kiinni kuitenkin Hohdon suussa ja toinen pää kärryillä. Minä taluttelin, yhdessä kiskottiin Mariaa joka paleli kärryillä ;)

Ei kovin pitkää ympyrää tehty, aikaa meni ehkä vartti, ja etenkin viimeinen puolisko tosi hyvin. Lieneekö ollut sitä pakkasvirtaa tai muuta jännäystä joka meinasi pistää liikaa tulta pyrstön alle ja sai lyhyin väliajoin toppuutella Hohtoa ettei marssi emännästä ohitse. Tässä kohtaa saa kyllä ehkä kiittää aika pitkälti itseään, että treenattiin kesällä/syksyllä tuo seis-käsky supertoimivaksi, sillä huomaa nyttenkin että on paljon tehokkaampaa sanoa yksi sana kuin roikkua narussa (mun narunihan oli kiinni ihan vain riimussa) - säästää myös emännän oikean käden lihaksistoa kun ei tarvitse ihmisvoimin jo melkein hevosenkokoista lasta pidellä. Loppupuoliskolla vissiin siis joko tajusi idean tai muutoin rauhoittui jopa niin että annoin Hohdolle paljon liinaa jotta sai laskea päätään ja katsella maailmaa, eikä tarvinnut enää varautua siihen että rynnistäisi ohi.

En muutenkaan usko, että rynnistely johtuisi mistään sitä kummallisemmasta kuin epätasaisesta pohjasta ja raskaista kärryistä. En tiedä päteekö tämä kaikilla hevosilla, mutta ainakin Kaapolla huomaa samanlaista, että mitä raskaampaa niin sitä kovempaa yritetään päästä (esim. ylämäet ja epätasaiset maastot tykkää ravata ennemmin kuin kävellä).

Näihin tunnelmiin!