Blogger oli selvästi jonkin asteisella hermolomalla, sinä aikana kirjoitetut viestini eivät ilmeisesti ole nähneet päivänvaloa. Lyhyesti siis eilisestä ja tästä päivästä, muut eivät olleet niin kovin merkityksellisiä.
Eilen kävin hiukan kiireellä tallilla matkalla töistä kotiin. Lähinnä kävin hakemassa muutamia tarvikkeita, joita saatan tarvita sunnuntaina kun lähden moikkaamaan Hohto-poikaa. Kaapon kanssa otettiin siis ihan lyhyt sessio irtojuoksutuksen merkeissä. Treenasin lähinnä itseni takia tätä minunkin paljon hehkuttamaan join-uppia. Olin äääärettömän iloinen siitä, että Kaapo oli alusta asti hyvin luottavaisella tuulella ja ottamassa homman nk. "vakavasti". Kahden ensimmäisen hurraa-kierroksen jälkeen, Kaapo jäi rauhalliseen raviin pienehkölle ympyrälle minun ympärilleni. Sisäkorva osoitti koko ajan minuun päin ja huulet hamusivat ilmaa jo muutaman kierroksen jälkeen. Suunnan vaihdokset sujuivat kuin oppikirjoissa.
Itse join-upia piti kokeilla muutamaan kertaan, kun pysähdyttyäni Kaapeli jäi tutkailemaan maisemia. Kolmannella kerralla Kaapo miettin vain sekunnin tai kaksi kun kuulin jo lähestyvät askeleet takaani.
Palkkioksi Kaapo sai palan leipää, sekä siinä samantein pihalla perusteellisen harjauksen höystettynä kevyellä pintahieronnalla :) Uskoisin, että molemmille jäi siitä hyvä fiilis.
Tänään alotin treenin kevyellä irtohypytyksellä. Kaapolla oli kumman paljon virtaa, peräpää lensi ja jonkun asteen levadetkin tuntui sujuvan. Esteille sai jälleen kerran alussa hieman painostaa, mutta jo muutaman hypyn jälkeen ristikkoa toisella pitkällä sivulla hypittiin itekseen samalla kun emäntä juoruaa puhelimessa ja istuu olkipaalin päällä..
Satuloin Kaapon alkulämppäilyjen jälkeen ja hyppäsin selkään. Huomasi taas, etten hetkeen ole kovin vakavasti Kaapolla ratsastanut sillä menetin heti kättelyssä selästä käsin Kaapon luottamuksen liian kovan käteni kanssa. Kaapohan on suusta siis aivan äärettömän herkkä ja minun käsiongelmistani antaa kyllä välitöntä palautetta. Minä mietin ensin, että onkohan Kaapolla selkä kipeä kun käynnissä teki äkkipysähdyksiä ja kun ravia pyysin niin muutaman askeleen jälkeen teki samanlaisen äkkipysähdyksen niin että melkein kaulalle lensi. Hetken tosiaan pohdin, että missä vika kunnes sen ihan itse hoksasin. Sen jälkeen menikin melkein parikymmentä minuuttia siihen, että sain ansaittua luottamuksen kykyihini takaisin ja saatiin otettua hiukan ravi- ja laukkapätkää.
Esteelle ei Kaapo myöskään meinannut alkuun uskaltaa kanssani ollenkaan. Onneksi pienellä rohkaisulla uskalsi kuitenkin koittaa, ettei tarvinnut alkaa väittelemään ;) Viimeisestä hevosella hyppäämästäni esteestä on taas aikaa, joten munasin kyllä pahaksi onneksi itse ensimmäisen hypyn. Olin onneksi ottanut varmuudeksi harjasta kiinni, etten vahingossakaan antaisi Kaapolle suuhun yhtään painetta. Sen sijaan kantapääni heittivät härän pyllyä, eli loikkasivat jonnekkin konin persuksiin mitä seurasi esteen jälkeen samantien pieni pukki. No, eipä enää sen jälkeen jalatkaan heittänyt ja kädetkin pysyivät mukana ilman harjasta kiinni pitämistä.. Muutama aivan loistava loikka saatiin hypättyä etenkin laukassa molempiin suuntiin.
Kaapo on lyhyessä ajassa itsekseen oppinut yllättävän hyvin itse mittaamaan askelia ja sovittamaan hyppyjä. Se on loistava juttu jo senkin takia, sillä näin kun vielä omatkin taidot ovat ruosteessa, en viitsi yrittää avuillani hirveästi häiritä sen hyppyjä vaan antaa mennä niin kuin tuntuu luonnolliselta.
Täytyy kyllä sanoa, että Kaapo on aivan loistava opetushevonen. Välitön palaute tehdyistä virheistä auttaa oikeasti tällaista puskaratsastelijaakin kehittymään, kun hevonen pistää selvästi samantein pillit pussiin jos käsittely ei miellytä.
Sitten muihin aiheisiin.. Tänään kaikkien hyvien ja huonojen uutisten keskellä on päätetty, että Hohto haetaan "omaan" pihaan kesäkuun viimeisellä puoliskolla. Ehkä jo heti kuun puolivälin jälkeen. Tervetuloa Hohto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti