Katsottiin kaikki jalat (toinen takanen tuotti taas sen verran hankaluuksia että piti yrittää pariin kertaan ennen kuin päästiin toivottuun lopputulokseen, eli siihen että minä lasken sen jalan maahan ja se tehdään nätisti) ja harjattiin koko poni. Suitset kuolaimineen menivät päähän kuin vanhalta tekijältä, eikä ratsastusvyön sitominen selkään ollut myöskään juttu eikä mikään. Näin sai siis Hohto kaikki romppeet päällensä, joiden kanssa lähdettiin kävelylle.
Pojat istutettiin siis kärryille ja saivat mennä edeltä koiraystävämme Lunan kanssa. Luna on siis meidän vuoden vanha kultainennoutaja-Suomen lapinkoira sekoituksemme, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin hevosten kanssa lenkillä käyminen.
Tytöt käppäilimme sitten Hohdon kanssa siis perässä, mitään sen kummempia harjoitteita tekemättä. Sen verran pidimme Hohdon kanssa järjestystä yllä että kenenkään päälle ei kävellä eikä myöskään ohi. Muutaman pätkän myös juoksimme/ravasimme Hohdon kanssa poikien otettua Kaapollakin reippaampaa pätkää, ja Hohdolla iski ikävä heti kun Kaapo katosi nurkan taakse.
Lenkin pituus oli tarkalleen ottaen 3km 300metriä, mikä taisi olla pienelle Hohdolle aavistuksen liian pitkä. Aivan noilla viimeisillä 300metrillä nimittäin Hohto sai näykkäistyä minua hihasta kerran ja yritti sen jälkeen vielä kaksi kertaa. Aivan selvästi alkoi jaksamismittari olla täynnä, ja väsymysitkupotkuraivarit olivat tuloillaan. Onneksi olimme jo aivan tallipihassa, jossa talutimme Hohdon suoraan laitumelle jossa riisuimme varusteet ja päästimme sen laiduntamaan. Taas ollaan astetta viisaampia, ja ensi kerralla kävellään yhtä mutkaa lyhyempi lenkki.
Ohessa vielä kuvia hauskalta päivältä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti