Ja kyllä muuten satoi. Ihan ämpäristä kaataen. Onneksi pahin sade alkoi vasta kun oltiin ratsastusreissu jo tehty.
Käytiin siis tallinpitäjän kanssa hiukan syvemmin tarkastelemassa uusia ratsastusmaastoja. Aivan ihania ihmisiä siellä ainakin, eräskin rouva oli suorastaan haltioissaan siitä että hevosia alkaa nyt kulkea hänen pihansa läpi. Suurimmalle osalle (täysin ymmärrettävistä syistä) kun ei sovi se, että aivan pihan läpi kuljetaan, joten tämä oli hyvin positiivinen yllätys. Heidän pellon viertäkin saa ratsastaa, sitä kautta pääsee metsään jossa on mutkikasta juurakkoista polkua ja mäkeä ylös ja alas. Ihanaa! Vielä pitäisi yksi metsä käydä Kaapon kanssa katsastamassa, sinne ei enää tänään keritty. Kaapo oli todella mielissään myös uusista maastoista, tyytyväisesti pöhisi ja hörisi kun mentiin niitä juurakkoisia mäkiä ylös ja alas, selvästi oli mieleen!
Hohtoakin ajatellen on kiva, että muutamaan isompaan metsään pääsee kulkematta autoteiden kautta. Vaikka on toki hyvä opetella myös niillä kulkemaan, mutta ettei ihan joka kerta tarvitse.
Hohto oli taas hiukan levoton kun se tarhasta haettiin, mutta ei niin pahasti että olisi ongelmaksi ollut. Sai hieman prixiä pureskeltavaksi kun harjailtiin, ettei kovin pahasti seilannut. Jalat nousivat tosi nätisti.
Tyhjässä tarhassa ja vähän pihankin ympäri tehtiin sitten tallinpitäjän kanssa yhdessä talutus- ja peruutusharjoituksia. Tallinpitäjäkin oli hyvin tyytyväinen Hohtoon, oppi kun meni perille todella nopeasti. Toki kun harjoitusta jatkettiin myös tarhaan paluumatkalla, ei käytös enää Hohdon kiireen vuoksi niin täydellistä ollut, mutta se nyt on täysin ymmärrettävää. Anteeksi annettiin, mutta helpolla ei päästetty. Kyllä se vaan täytyy sinne tarhaankin oppia kulkemaan rauhassa ja sääntöjen mukaan!
Aivan loistava päivä kyllä kaikin puolin, omaa tunnelmaa parantaa vielä (ainakin hetken aikaa) se että otin töistä lopputilin. Uutta työpaikkaa ei varsinaisesti ole vielä tiedossa, muutama hyvä mahdollisuus kuitenkin. Kyllä niistä johonkin varmasti pääsee, niin saa hevosetkin maksettua, kun ei tuolta vanhasta työpaikasta tälle kuulle kovinkaan kummoista palkkaa ole tulossa. On tässä kuitenkin tähänkin asti selvitty kaikesta, ite voi sitten syödä vaikka kynsiä kunhan hepat on hyvässä hoidossa!
Huomenna jos ei ihan saavista aamupäivällä vettä tule, lähden Kaapon kanssa tarkastamaan tänään tuntemattomaksi jääneen metsikön antimet:)
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
lauantai 11. kesäkuuta 2011
16. Kesälomaa
Juu, ei minulla mutta hevosilla. Ovat nyt noin viikon olleet luojan hyvässä huomassa. Mäntsälään muuttivat tämän viikon alussa.
Tänään oli Maria taas mukana tallilla, Hohto haettiin ensin tarhasta - on selvästi kotiutunut seuraansa ja ottanut vähän uhma-asenteen jo päälle! Taluttaessa mentiin pientä siksakkia ja jokusen kerran yritti siinä näykkäistäkkin. Seinään en viittinyt tallipihassa laittaa kiinni kun oli niin levotonta häseltämistä ja kova huuto kavereiden perään. Pidin siis kiinni kun Maria harjaili lyhyesti Hohdon, ja vietiin sitten takaisin laitsalle. Tallinpitäjällekkin kun soitin, niin sanoikin että Hohto on alkanut hiukan hankalaksi siirreltäväksi.. Tästäkö se uhmaikä jo alkaa? Heti kun vähän taukoa käsittelyssä niin otetaan komento itselle ;) Pitää korjata tilanne.
Lähdettiin sitten Marian kanssa vielä pienelle ratsastusreissulle, oli tarkoitus mennä kärryillä mutta koska kärryt ovatkin vielä toistaiseksi Lopella, päätettiin että huolimatta molempien lyhyistä sortseista ja kesätossuista, lähdetään ratsastamaan.
Maria sai hoiviinsa Kaapon, ja itse otin tallinpitäjämme 6v suomenhevosorin Pyhiksen. Muuten tehtiin ihan vain kävelylenkki, mutta yksi pätkä laukattiin jolla molemmat hepat otti vähän kuumaa, mutta päästiin onneksi kuitenkin turvallisesti takaisin kotiin :) Molempien meidän tyttöjen sisäreidet vilkkuu sinipunaista mustelmaa, mutta hauskaa oli kuitenkin!
Tänään oli Maria taas mukana tallilla, Hohto haettiin ensin tarhasta - on selvästi kotiutunut seuraansa ja ottanut vähän uhma-asenteen jo päälle! Taluttaessa mentiin pientä siksakkia ja jokusen kerran yritti siinä näykkäistäkkin. Seinään en viittinyt tallipihassa laittaa kiinni kun oli niin levotonta häseltämistä ja kova huuto kavereiden perään. Pidin siis kiinni kun Maria harjaili lyhyesti Hohdon, ja vietiin sitten takaisin laitsalle. Tallinpitäjällekkin kun soitin, niin sanoikin että Hohto on alkanut hiukan hankalaksi siirreltäväksi.. Tästäkö se uhmaikä jo alkaa? Heti kun vähän taukoa käsittelyssä niin otetaan komento itselle ;) Pitää korjata tilanne.
Lähdettiin sitten Marian kanssa vielä pienelle ratsastusreissulle, oli tarkoitus mennä kärryillä mutta koska kärryt ovatkin vielä toistaiseksi Lopella, päätettiin että huolimatta molempien lyhyistä sortseista ja kesätossuista, lähdetään ratsastamaan.
Maria sai hoiviinsa Kaapon, ja itse otin tallinpitäjämme 6v suomenhevosorin Pyhiksen. Muuten tehtiin ihan vain kävelylenkki, mutta yksi pätkä laukattiin jolla molemmat hepat otti vähän kuumaa, mutta päästiin onneksi kuitenkin turvallisesti takaisin kotiin :) Molempien meidän tyttöjen sisäreidet vilkkuu sinipunaista mustelmaa, mutta hauskaa oli kuitenkin!
torstai 2. kesäkuuta 2011
15. Kuvien kera
Nyt ei ole kirjoittelufiilis joten lyhyt kerronta ja kuvat kertoo loput:
Eilen kävin yksin tallilla, Kaapolla ratsastin kevyen maastolenkin ja Hohdon harjasin, nostelin jalat, laitoin suitset ja silat ja pyörähdin kerran pihan ympäri. Ei stressiä, mentiin tosi nätisti.
Tänään mulla oli avustavana käsiparina etenkin ravivarsojen kanssa enemmänkin touhunnut koulukaveri Maria. Hohdolle laitettiin suitset ja silat, ja kokeiltiin mitä sanoo pitkistä ohjista pyllyn päällä. Kiinnitettiin ohjat siis riimuun molemmin puolin ja sisällä heiluttelin köysiä pyllyn päällä ja kyljillä seisten itse Hohdon takana. Reaktio ei ollut kummoinen, joten laitettiin Maria taakse ohjien kanssa ja itse lähdin pääpuolesta taluttamaan. Meinasimme ensin harjoitella heti ohjasta kääntymistä, mutta totesimme sen olevan liikaa joten tyydyimme vain kävelemään kentälle, kentän ympäri muutaman kerran ja takaisin talliin. Kaikki meni loistavasti. :)
Muutama kikkailukuva sitten päälle kaikista:
Hohto kaksinpuolin kiinni
Luna
Hohto näyttää kieltä c(:
Kaapo on oikeasti laama
Maria ja kiiltävä Kaapo
Hohto on linssilude :)
Eilen kävin yksin tallilla, Kaapolla ratsastin kevyen maastolenkin ja Hohdon harjasin, nostelin jalat, laitoin suitset ja silat ja pyörähdin kerran pihan ympäri. Ei stressiä, mentiin tosi nätisti.
Tänään mulla oli avustavana käsiparina etenkin ravivarsojen kanssa enemmänkin touhunnut koulukaveri Maria. Hohdolle laitettiin suitset ja silat, ja kokeiltiin mitä sanoo pitkistä ohjista pyllyn päällä. Kiinnitettiin ohjat siis riimuun molemmin puolin ja sisällä heiluttelin köysiä pyllyn päällä ja kyljillä seisten itse Hohdon takana. Reaktio ei ollut kummoinen, joten laitettiin Maria taakse ohjien kanssa ja itse lähdin pääpuolesta taluttamaan. Meinasimme ensin harjoitella heti ohjasta kääntymistä, mutta totesimme sen olevan liikaa joten tyydyimme vain kävelemään kentälle, kentän ympäri muutaman kerran ja takaisin talliin. Kaikki meni loistavasti. :)
Muutama kikkailukuva sitten päälle kaikista:
Hohto kaksinpuolin kiinni
Luna
Hohto näyttää kieltä c(:
Kaapo on oikeasti laama
Maria ja kiiltävä Kaapo
Hohto on linssilude :)
tiistai 31. toukokuuta 2011
14. Lämpö tulee, oletko valmis
Hiki virtasi jo ennen kuin autosta pääsi ulos. Ratsastushousut ja kengätkin jäivät jälleen kerran kotiin (tyhmä pää), mutta tällä kertaa en antanut sen haitata.
Hain ensin Hohdon pihaan, ihan tyynesti sen kummempia esittelemättä ja selvittelemättä laitoin poitsun kiinni molemmin puolin ja aloin harjaamaan sitä. Pienen palan leipää sai aina silloin tällöin välissä kun seisoi nätisti. Kerran Hohto yritti peruuttaa, mutta kun narut ottivat vastaan palasi paikoilleen. Samoin kävi kun yhden kerran yritti kävellä eteenpäin -> narut ottivat vastaan ja Hohto palasi paikalleen.
Edes kavioita nostaessa Hohto ei liikahtanut minnekkään. Nämä viimeiset pari kertaa, kun on ollut yhdellä narulla kiinni, on enemmän tai vähemmän väistätellyt peräpäätä karkuun kun olen halunnut jalan nostaa. Liekö kaksi narua tehneet olon kuin olisi puun ja kuoren välissä, mihinkään ei pääse, mutta iloitsin silti suuresti Hohdon ollessa niin nätisti.
Heti harjailun ja kavioiden katsomisen jälkeen vein Hohdon takaisin kavereitten seuraan. Kaksin puolin kiinni olo oli kuitenkin varmasti jossain määrin jännää, enkä halunnut jäädä odottamaan sitä jos/kun käykin tilanne jossa raukka yrittää tosissaan päästä irti ahdistavista naruista. Nyt päätimme siis hyvään mieleen.
Niinkuin alussa jo sanoin, ratsastushousut ja kengät jäivät kotiin. En siis antanut sen haitata, vaan lähdin Kaapon kanssa pienelle ratsastusreissulle muotifarkuissani ja Ed Hardyn tennareissani. Olo oli kuin villin lännen sankarittarella (stetsoni vaan puuttui, pitänee ottaa ensi kerralla kotoa mukaan), etenkin kun olin maasta käsin pidentänyt jalustimia liiaksiin joten istuntakin muistutti lännensatulalla ratsastamista, kun varpaat hädin tuskin ylttivät jalustimiin.
Huuhtasin koko hepan vedellä kun päästiin pihaan ja Kaapon vietyäni jäin vielä hetkeksi seurustelemaan poikien kanssa. Kaapo ei meinannut ensin päästää Hohtoa lähelleni, mutta kiinnostuis lopulta tuoreesta nurmesta enemmän kuin minusta kun ei leipääkään ollut mukana. Killille sanoin vain terve ennen kuin sekin lähti syöpöttelemään, Hohto oli ainut joka jäi siihen pidemmäksi aikaa puhumaan mukavia.
Juttutuokio kun saatiin päätökseen, hipsin kotiin ja sillä tiellä nyt ollaan taas huomiseen asti:)
Hain ensin Hohdon pihaan, ihan tyynesti sen kummempia esittelemättä ja selvittelemättä laitoin poitsun kiinni molemmin puolin ja aloin harjaamaan sitä. Pienen palan leipää sai aina silloin tällöin välissä kun seisoi nätisti. Kerran Hohto yritti peruuttaa, mutta kun narut ottivat vastaan palasi paikoilleen. Samoin kävi kun yhden kerran yritti kävellä eteenpäin -> narut ottivat vastaan ja Hohto palasi paikalleen.
Edes kavioita nostaessa Hohto ei liikahtanut minnekkään. Nämä viimeiset pari kertaa, kun on ollut yhdellä narulla kiinni, on enemmän tai vähemmän väistätellyt peräpäätä karkuun kun olen halunnut jalan nostaa. Liekö kaksi narua tehneet olon kuin olisi puun ja kuoren välissä, mihinkään ei pääse, mutta iloitsin silti suuresti Hohdon ollessa niin nätisti.
Heti harjailun ja kavioiden katsomisen jälkeen vein Hohdon takaisin kavereitten seuraan. Kaksin puolin kiinni olo oli kuitenkin varmasti jossain määrin jännää, enkä halunnut jäädä odottamaan sitä jos/kun käykin tilanne jossa raukka yrittää tosissaan päästä irti ahdistavista naruista. Nyt päätimme siis hyvään mieleen.
Niinkuin alussa jo sanoin, ratsastushousut ja kengät jäivät kotiin. En siis antanut sen haitata, vaan lähdin Kaapon kanssa pienelle ratsastusreissulle muotifarkuissani ja Ed Hardyn tennareissani. Olo oli kuin villin lännen sankarittarella (stetsoni vaan puuttui, pitänee ottaa ensi kerralla kotoa mukaan), etenkin kun olin maasta käsin pidentänyt jalustimia liiaksiin joten istuntakin muistutti lännensatulalla ratsastamista, kun varpaat hädin tuskin ylttivät jalustimiin.
Huuhtasin koko hepan vedellä kun päästiin pihaan ja Kaapon vietyäni jäin vielä hetkeksi seurustelemaan poikien kanssa. Kaapo ei meinannut ensin päästää Hohtoa lähelleni, mutta kiinnostuis lopulta tuoreesta nurmesta enemmän kuin minusta kun ei leipääkään ollut mukana. Killille sanoin vain terve ennen kuin sekin lähti syöpöttelemään, Hohto oli ainut joka jäi siihen pidemmäksi aikaa puhumaan mukavia.
Juttutuokio kun saatiin päätökseen, hipsin kotiin ja sillä tiellä nyt ollaan taas huomiseen asti:)
lauantai 28. toukokuuta 2011
13. Joukossa hauskuus tiivistyy
Tehtiin niin kuin olin suunnitellutkin, eli valjastettiin Kaapo kärryille ja Hohto sai roinat selkäänsä ja käppäillä perässä. Hohtokin laitettiin jo riimunnarulla kiinni seinään kuin iso hevonen konsanaan, joku oli toki koko ajan sitä siinä rapsuttelemassa sillä muutoin alkoi ympäri hyrrääminen ja muu levoton liikehdintä. Itse seinässä kiinniolosta Hohto ei pahaa sanaa sano, mutta yksin jääminen ei ole mieleen.
Katsottiin kaikki jalat (toinen takanen tuotti taas sen verran hankaluuksia että piti yrittää pariin kertaan ennen kuin päästiin toivottuun lopputulokseen, eli siihen että minä lasken sen jalan maahan ja se tehdään nätisti) ja harjattiin koko poni. Suitset kuolaimineen menivät päähän kuin vanhalta tekijältä, eikä ratsastusvyön sitominen selkään ollut myöskään juttu eikä mikään. Näin sai siis Hohto kaikki romppeet päällensä, joiden kanssa lähdettiin kävelylle.
Pojat istutettiin siis kärryille ja saivat mennä edeltä koiraystävämme Lunan kanssa. Luna on siis meidän vuoden vanha kultainennoutaja-Suomen lapinkoira sekoituksemme, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin hevosten kanssa lenkillä käyminen.
Tytöt käppäilimme sitten Hohdon kanssa siis perässä, mitään sen kummempia harjoitteita tekemättä. Sen verran pidimme Hohdon kanssa järjestystä yllä että kenenkään päälle ei kävellä eikä myöskään ohi. Muutaman pätkän myös juoksimme/ravasimme Hohdon kanssa poikien otettua Kaapollakin reippaampaa pätkää, ja Hohdolla iski ikävä heti kun Kaapo katosi nurkan taakse.
Lenkin pituus oli tarkalleen ottaen 3km 300metriä, mikä taisi olla pienelle Hohdolle aavistuksen liian pitkä. Aivan noilla viimeisillä 300metrillä nimittäin Hohto sai näykkäistyä minua hihasta kerran ja yritti sen jälkeen vielä kaksi kertaa. Aivan selvästi alkoi jaksamismittari olla täynnä, ja väsymysitkupotkuraivarit olivat tuloillaan. Onneksi olimme jo aivan tallipihassa, jossa talutimme Hohdon suoraan laitumelle jossa riisuimme varusteet ja päästimme sen laiduntamaan. Taas ollaan astetta viisaampia, ja ensi kerralla kävellään yhtä mutkaa lyhyempi lenkki.
Ohessa vielä kuvia hauskalta päivältä :)
Katsottiin kaikki jalat (toinen takanen tuotti taas sen verran hankaluuksia että piti yrittää pariin kertaan ennen kuin päästiin toivottuun lopputulokseen, eli siihen että minä lasken sen jalan maahan ja se tehdään nätisti) ja harjattiin koko poni. Suitset kuolaimineen menivät päähän kuin vanhalta tekijältä, eikä ratsastusvyön sitominen selkään ollut myöskään juttu eikä mikään. Näin sai siis Hohto kaikki romppeet päällensä, joiden kanssa lähdettiin kävelylle.
Pojat istutettiin siis kärryille ja saivat mennä edeltä koiraystävämme Lunan kanssa. Luna on siis meidän vuoden vanha kultainennoutaja-Suomen lapinkoira sekoituksemme, jonka mielestä mikään ei ole parempaa kuin hevosten kanssa lenkillä käyminen.
Tytöt käppäilimme sitten Hohdon kanssa siis perässä, mitään sen kummempia harjoitteita tekemättä. Sen verran pidimme Hohdon kanssa järjestystä yllä että kenenkään päälle ei kävellä eikä myöskään ohi. Muutaman pätkän myös juoksimme/ravasimme Hohdon kanssa poikien otettua Kaapollakin reippaampaa pätkää, ja Hohdolla iski ikävä heti kun Kaapo katosi nurkan taakse.
Lenkin pituus oli tarkalleen ottaen 3km 300metriä, mikä taisi olla pienelle Hohdolle aavistuksen liian pitkä. Aivan noilla viimeisillä 300metrillä nimittäin Hohto sai näykkäistyä minua hihasta kerran ja yritti sen jälkeen vielä kaksi kertaa. Aivan selvästi alkoi jaksamismittari olla täynnä, ja väsymysitkupotkuraivarit olivat tuloillaan. Onneksi olimme jo aivan tallipihassa, jossa talutimme Hohdon suoraan laitumelle jossa riisuimme varusteet ja päästimme sen laiduntamaan. Taas ollaan astetta viisaampia, ja ensi kerralla kävellään yhtä mutkaa lyhyempi lenkki.
Ohessa vielä kuvia hauskalta päivältä :)
perjantai 27. toukokuuta 2011
12. "Kun sataa, ollaan sisällä. Silloin ei kannata lähteä ulos."
... Mutta heppatyttö lähtee! Tosin ei ihan hirveästi ulkoillut. Herätyskelloni on ilmeisesti sitä mieltä, että tuhat lattialle putoamista riittää rikkomaan sen. Jo toinen aamu kun se ei soinut, eilen päättelin vielä että olin vain unohtanut laittaa sen herättämään mutta nyt olen varma. Anyway, aamun kiireestä johtuen en ymmärtänyt ottaa mukaan sateenkestäviä vaatteita siltä varalta että iltapäivällä tallille lähtiessä sataa. Siinä meni sitten suunnitelma antaa Hohdon olla rauhassa ja lähteä Kaapon kanssa lenkille. Pikkuinen Hohto sai siis tänäänkin pienen hetken hengailla kanssani.
Ei kovin pitkään yhdessä pelleilty, otin Hohdon karsinaan ja laitoin tyynesti riimunnarusta kiinni seinään. Suunnitelma oli harjoitella kiinni sidottuna, mutta harjoitus meni joko täysin putkeen tai täysin pieleen - ihan miten vain sen haluaa ajatella - sillä Hohto ei missään vaiheessa vissiin edes ymmärtänyt olevansa kiinni seinässä sillä naru ei kertaakaan päässyt juuri kiristymään.
Kun niin nätisti siinä seistiin, niin harjailin yltympäriinsä koko naperon, nostelin kaikki jalat (takajalat selvästi hankalammat kuin etuset, vaikkei niidenkään kanssa oikeasti ongelmia ollut).
Siinä vaiheessa kun poistuin varustehuoneeseen käymään, jätin Hohdon yksin karsinaan. Olin päästänyt sen tottakai irti seinästä siksi aikaa, ja heti alkoi kova hirnuminen ja ees taas ravailu. Ei ilmeisen lämmöllä ottanut ajatusta siitä, että hän jäisi ypöyksin karsinaan.
Koska tähän asti kaikki meni ihan putkeen, hain vielä eilen paljon haistellut silat ja kokeilin mitä sanoo lähemmästä kontaktista tähän ihmeelliseen värkkiin. Ei mitään vaikutusta mihinkään. Lohdutukseksi annoin kuppiin kourallisen pieniä leipäpaloja ja hivutin silat selkään - ei reaktiota. Hohdon mutustellessa leipää edelleen onnellisena, laitoin vatsavyön kiinni. Ei vieläkään reaktiota, joten lähdimme pienen pienelle kävelylenkille ulos kaatosateeseen.
Takaisin tullessa, ei Hohto meinannut aluksi tulla takaisin karsinaan ollenkaan. Sain pitkästä aikaa hyvän syyn käyttää taktiikkaa, jonka opin muutama vuosi sitten Vihdissä yksityisellä LH-kurssilla. Nätisti tehtiin siis eteenpäin liikkumisesta mukavampaa kuin taaksepäin ja pian oltiin taas karsinassa ilman sen kummempia voimamittelöjä.
Taas kourallinen leipäpaloja kuppiin ja silat pois päältä. Kauhea hökötys ehti olla päällä ehkä viitisen minuuttia, eikä laps pannut sitä ollenkaan pahakseen. Paljon tuli kuitenkin taas uutta ajateltavaa selkähökötyksen ja uudessa karsinassa olon ansiosta, joten päätettiin päivä siihen ja palattiin kumpikin omiin touhuihimme.
Kokeillaan ensi kerralla siloja ilman leipäpaloja, tällä kertaa pidin niitä hyvänä apukeinona kun yksin olin liikenteessä. Huomenna saan apukäsiä paikalle, joten luultavasti laitetaan jälleen kerran silat selkään ja sen jälkeen lähdetään vain kävelylle. Seuraksi tulee siis oma mies veljensä ja hänen avokkinsa kanssa. Äijille mahdollisesti valjastetaan Kaapo kärryille ja tullaan tytöt naperon kanssa kävellen perässä. Täytyy tutustuttaa Hohto ympäristöön :)
Tämän hyvin uudenlaisen ja kummallisen viikon jälkeen Hohto saa taas olla minun puolestani rauhassa jonkun aikaa ja uhraan aikaani enemmän ruunanreppanalleni joka on nyt näinä parina päivänä jäänyt paljolti uutukaisen penskan varjoon.
Huomiseen, hyvää yötä!
Ei kovin pitkään yhdessä pelleilty, otin Hohdon karsinaan ja laitoin tyynesti riimunnarusta kiinni seinään. Suunnitelma oli harjoitella kiinni sidottuna, mutta harjoitus meni joko täysin putkeen tai täysin pieleen - ihan miten vain sen haluaa ajatella - sillä Hohto ei missään vaiheessa vissiin edes ymmärtänyt olevansa kiinni seinässä sillä naru ei kertaakaan päässyt juuri kiristymään.
Kun niin nätisti siinä seistiin, niin harjailin yltympäriinsä koko naperon, nostelin kaikki jalat (takajalat selvästi hankalammat kuin etuset, vaikkei niidenkään kanssa oikeasti ongelmia ollut).
Siinä vaiheessa kun poistuin varustehuoneeseen käymään, jätin Hohdon yksin karsinaan. Olin päästänyt sen tottakai irti seinästä siksi aikaa, ja heti alkoi kova hirnuminen ja ees taas ravailu. Ei ilmeisen lämmöllä ottanut ajatusta siitä, että hän jäisi ypöyksin karsinaan.
Koska tähän asti kaikki meni ihan putkeen, hain vielä eilen paljon haistellut silat ja kokeilin mitä sanoo lähemmästä kontaktista tähän ihmeelliseen värkkiin. Ei mitään vaikutusta mihinkään. Lohdutukseksi annoin kuppiin kourallisen pieniä leipäpaloja ja hivutin silat selkään - ei reaktiota. Hohdon mutustellessa leipää edelleen onnellisena, laitoin vatsavyön kiinni. Ei vieläkään reaktiota, joten lähdimme pienen pienelle kävelylenkille ulos kaatosateeseen.
Takaisin tullessa, ei Hohto meinannut aluksi tulla takaisin karsinaan ollenkaan. Sain pitkästä aikaa hyvän syyn käyttää taktiikkaa, jonka opin muutama vuosi sitten Vihdissä yksityisellä LH-kurssilla. Nätisti tehtiin siis eteenpäin liikkumisesta mukavampaa kuin taaksepäin ja pian oltiin taas karsinassa ilman sen kummempia voimamittelöjä.
Taas kourallinen leipäpaloja kuppiin ja silat pois päältä. Kauhea hökötys ehti olla päällä ehkä viitisen minuuttia, eikä laps pannut sitä ollenkaan pahakseen. Paljon tuli kuitenkin taas uutta ajateltavaa selkähökötyksen ja uudessa karsinassa olon ansiosta, joten päätettiin päivä siihen ja palattiin kumpikin omiin touhuihimme.
Kokeillaan ensi kerralla siloja ilman leipäpaloja, tällä kertaa pidin niitä hyvänä apukeinona kun yksin olin liikenteessä. Huomenna saan apukäsiä paikalle, joten luultavasti laitetaan jälleen kerran silat selkään ja sen jälkeen lähdetään vain kävelylle. Seuraksi tulee siis oma mies veljensä ja hänen avokkinsa kanssa. Äijille mahdollisesti valjastetaan Kaapo kärryille ja tullaan tytöt naperon kanssa kävellen perässä. Täytyy tutustuttaa Hohto ympäristöön :)
Tämän hyvin uudenlaisen ja kummallisen viikon jälkeen Hohto saa taas olla minun puolestani rauhassa jonkun aikaa ja uhraan aikaani enemmän ruunanreppanalleni joka on nyt näinä parina päivänä jäänyt paljolti uutukaisen penskan varjoon.
Huomiseen, hyvää yötä!
torstai 26. toukokuuta 2011
11. Uutta ajateltavaa lapselle
Hohto on ollut täydellisen nätisti! Tänään olivat jo kaikki pojat lähes koko päivän vihreällä, ohuet langat kiertää ympärillä eikä ole edes sähköä mutta siellä ne kaikki olivat kovin nätisti.
Hohdolle laitoin tänään suitsia päähän ja kuolaimia suuhun. Niskahihna ja otsapanta saivat korvaparin väliinsä aivan ongelmitta ja leukahihnaakin sai säädellä ilman että pikkupoikaa mitenkään häiritsi. Kuolaimet haisivat ensin kovin hassuilta eikä leukaluut meinanneet irrota toisistaan, mutta koska eivät sen kummempaa kieltäytymisreaktiota aiheuttaneet niin hiukan suupielestä kutittelemalla aukesivat ja kuolaimet menivät nätisti suuhun. Sen jälkeen oltiin taas kuin ei mitään, käytiin metsässä kävelyllä suitset päässä, mentiin kapeita polkuja ja kiivettiin mäkiä. Jouduttiin molemmat hieman katselemaan mihin koipemme asetamme.
Pihalla vielä nopiasti nuuskaistiin, että miltä silat tuoksuvat ja miltä ne näyttävät. Joku kaunis päivä niitä voi hiukan koittaa nostaa selän läheisyyteen ;)
Ps. kuvat suurenevat klikkaamalla!
Illan päätteeksi ruokailuhetki. Taustalla näkyy mr. Kaapo
Hohdolle laitoin tänään suitsia päähän ja kuolaimia suuhun. Niskahihna ja otsapanta saivat korvaparin väliinsä aivan ongelmitta ja leukahihnaakin sai säädellä ilman että pikkupoikaa mitenkään häiritsi. Kuolaimet haisivat ensin kovin hassuilta eikä leukaluut meinanneet irrota toisistaan, mutta koska eivät sen kummempaa kieltäytymisreaktiota aiheuttaneet niin hiukan suupielestä kutittelemalla aukesivat ja kuolaimet menivät nätisti suuhun. Sen jälkeen oltiin taas kuin ei mitään, käytiin metsässä kävelyllä suitset päässä, mentiin kapeita polkuja ja kiivettiin mäkiä. Jouduttiin molemmat hieman katselemaan mihin koipemme asetamme.
Pihalla vielä nopiasti nuuskaistiin, että miltä silat tuoksuvat ja miltä ne näyttävät. Joku kaunis päivä niitä voi hiukan koittaa nostaa selän läheisyyteen ;)
Ps. kuvat suurenevat klikkaamalla!
Illan päätteeksi ruokailuhetki. Taustalla näkyy mr. Kaapo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)